Meillä asustaa täällä hurja turbaanipää. Neiti oppi viikonloppuna seisomaan suorana tukea vasten, vaan vielä se, miten seisomasta laskeudutaan ilman valtaisia kumahduksia, ei ole ihan auennut. Joten varastosta kaivettiin tuo kaikkien kammotusten äiti - konttauskypärä. Rumempaa esinettä saa etsiä, mutta eipä tuo jatkuva pään hakkaaminen taida pitkän päälle olla eduksi kenellekään... Joten katson ohitse ja hoen itselleni, että se on lapsen pääparan parhaksi.
Tänä aamuna sumu oli pujottanut helmiä hämähäkinverkkoihin. Ihmettelimme lumoutuneina peltoa, joka oli yhtäkkiä peittynyt valkeisiin harsoihin.
Musta tuntuu, että teidän neidin täytyy tulla isäänsä, -äiti vaikuttaa ainakin suht. rauhalliselta :D
VastaaPoistaEikun se on tullut vissiin mummuunsa, joka oli varsinainen vilpertti lapsena. :D
VastaaPoistaBlogistani löytyy sinulle pokaali! Käyhän hakemassa :O)
VastaaPoistaOo.. Kiitos Minna. Pitääkin käydä poimimasssa. :)
VastaaPoista