Kirahville kaulahuivi

Meillä on:

1. Osallistuttu musavestareille 

2. Sairastetu mahatautia

3. Aloitettu salaojitus ja leikitty yhtenä päivänä mutapainin ystäviä tosissaan.

4. Opittu istumaan

5. Aloitettu eskari

6. Opittu polviseisonta

Yleensäkin vauhtia, stressiä ja vaarallisia tilanteita on riittänyt tälle viikolle ihan yhden perheen tarpeiksi. Pikku-Silakkainen on oppinut erinomaisen sähäkäksi siirtyilijäksi eikä neitoa enää pidättele mikään nojatuolia pienempi. Tavarat voi katsokaas aina siirtää sivuun, jos jotain mielenkiintoista pilkottaa taaempana. Varsinainen vauhtiveikko tämä meidän pikkuneitimme... Ruokaa menee mahdottomia määriä ja meteli on valtava, jos tarjoilija toimii liian hitaasti. Onneksi minulla on tämän viikon ollut apuvoimia, tämän pikkuneidin kanssa (eskarikuskauksien ym. lisäksi) salaojitusväen muonittaminen omin avuin olisi ollut melko epätoivoinen tehtävä. Ensi viikolla tosin pääsen tutustumaan siihenkin riemuun...

Mutta meillä on myös nukuttu ihan loistavia päiväunia kaivurin pöristessä vieressä. Piha on melkoisessa kunnossa, tosin tuo takapiha paljastui multakasan alta yllättävän siistinä. Nyt pitää vähitellen alkaa miettiä, millaiseksi haluame etupihan ensi kesänä rakentuvan. Jotain ajatuksia on jo heitelty, paljon riippuu siitä, millaiseen rappuratkaisuun saamme luvan. Ehkä tuon kuramäärän kanssa elää, kun tietää, että parempaa on lähivuosina luvassa.

Ai niin, kävimme me yhtenä päivänä vaunukävelyllä lähitehtaalla. Piti mennä piipahtamaan sinne muuttaneessa verhoomossa, mutta ovi oli jo lukossa. Mutta muuten kannatti. Voi varjele, että tuo vanha konttori on kaunis. Kuten pari muutakin tehtaan vanhinta osaa edustavaa pytinkiä. Harmi, että sijaitsevat nin pitkällä, että niitä ei näy menemättä itse tehtaalle.