lauantai 5. tammikuuta 2013

Haiskahtaa ja pahasti...

Olen pari päivää miettinyt sellaisia käsitteitä kuin vastuunkanto, välittäminen, asioiden oikeanlainen priorisoiminen, itsekkyys, piittaamattomuus, välinpitämättömyys, avoimuus, salailu jne jne. Näitä sanoja on noussut kummasti mieleen, kun olen seurannut kotipaikkakunnallani yhden koulun evakkoon asettamista. Jotenkin oma järki sanoisi, että kaikkein kalleinta säästämistä on se, mitä tehdään ihmisten ja etenkin lasten terveyden kustannuksella, mutta ilmeisesti näin ei ole tässä kvartaaliyhteiskunnassa. Ongelmat voi lakaista maton alle ja ongelmatilojen ovet lukita, sillä niistä päästään. Katsotaan ohitse ongelmakohdista, homeen ja kosteusläikät saa aina hetkeksi maalaamalla piiloon.

Toki ymmärrän, että kunnat ovat taloudellisesti tiukoilla, että säästettävä on. Mutta oikeasti; Jos on jo vuodesta 2007 ollut tiedossa, että koululla on erittäin pahoja kosteusvaurioita, hometta ym. hauskaa niin jotenkin voisi kuvitella, että kuudessa vuodessa saadaan oikeasti aikaiseksi jotain muutakin kuin pahimpien ongelmatilojen ovet lukkoon.

Seuraavaksi mieleen tulevia sanoja ovatkin sitten oikeanlainen remontoiminen rakennuksen ajalle tyypillisillä tavoilla ja materiaaleilla. Oikeanlainen tuuletus ja riittävän ilmanvaihdon järjestäminen, jos koetaan, että vanha, painovoimainen ilmastointi ei riitä. Kunnollinen suunnittelu ja ammattitaitoinen ilmastointisuunnittelu. Mutta ei, niitä koneitahan voi lisäillä aina tarpeen mukaan kunnes lopulta rakennuksen paineistukset lienevät sekaisin kuin seinäkello ja korvausilma tulee mistä tulee, jos sitä yleensä jostain saadaan. Kolmanneksi mieleen tulee vielä sellainen outo hiippari, joita näkyi vielä muutama kymmenen vuotta sitten kunnnallisissa rakennuksissa eli talonmies. Jossain vaiheessa lienee oikeasti pakko kunnissa palata vanhaan talonmiesjärjestelmään, jolloin paikalla on aina joku, joka tuntee talon ja tietää sen tavat ja ehtii korjata ongelmakohdat heti, kun niitä tulee eikä sitten, kun kalenterissa sattuu olemaan sopiva väli tai muutenkin asiaa kohteeseen.

Jotenkin tuntuu todella masentavalta se tosiasia, että tässäkin kaupungissa julkisista rakennuksista iso osa on sisäilmaongelmaisia. Ne eivät sitä ole olleet aina; joko ne on korjattu pilalle tai annettu rapistua huonoon kuntoon. Osa on toki jo alkujaan rakennettu päin sitä kuuluisaa persettiä. Oikeasti kamalaa ja käsittämätöntä tuhlausta; Miljoonien arvosta käyttökelvottomia tiloja. Kyllä kannatti 90-luvulla säästää, koska noita säästötoimenpiteitä nyt maksetaan rakennusten kunnossa. Sitä en edes halua ajatella, millaisia laskuja on luvassa, kun kaikki hometoksiineille altistuneet alkavat oireilla tosissaan. Sekään lasku ei ihan pieni tule olemaan. Tuo koulukin, josta kerroin on nimittäin julistettu niin huonokuntoiseksi, että siellä on tiloja, jotka luokitellaan jopa hengelle vaarallisiksi... Aika monta lasta ja aikuista on niissä tiloissa tai niiden läheisyydessä viettänyt aikaansa.

P.S: Kuvan koulu ei liity tapaukseen. Olen tehnyt tuon piirroksen koulurakennuksestani ensimmäisellä luokalla ollessani. Tuo koulu on toistaiseksi terveiden listalla, toivotaan, että näin on jatkossakin.

2 kommenttia:

  1. Enpä voi kuin nyökytellä täällä, että noinpa juuri. Kummaa on tämä nykymeno. Mahdollisimman pienin kustannuksin pitää saada mahdollisimman paljon, ja porukkaa putoaa kyydistä koko ajan, kuka mistäkin syystä. Joskus näyttää siltä ettei millään ole mitään väliä, paitsi säästämisestä, eikä loppujen lopuksi silläkään.

    VastaaPoista
  2. Varsinkin, kun se säästäminen on nimenomaan "säästämistä" eli loppujen lopuksi kustannukset moninkertaistuvat...

    VastaaPoista