Katselen sivusilmällä Kieslovskin Veronikan kaksoiselämää. Se on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, musiikki on ihan täydellisen kaunista. Ja tarina. Ja Irene Jacobs. Ja se, että kun näin sen ensimmäisen kerran olin itsekin vielä nuori.
Jotkut elokuvat eivät unohdu, kytkeytyvät jotenkin tapahtumiin ja hetkiin. Tulevat mieleen ja esiin yllättävissä tilanteissa. Nytkin; Nuori tyttö, jonka sydän ei kestänyt. Miten osasivatkin koordinoida Veronikan/Veroniquen tarinan juuri tälle viikonlopulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti