Kirahville kaulahuivi

Juuri taisin eilen kehuskella, miten kohta meiltä löytyy mintunvihreää. Eipä tarvinnut kaukaa etsiskellä... Ihan löytyi keittiön naulakosta. Pelottavaa.

Tänään oli outo toimintapäivä. Aamupäivällä poltin puoli pellillistä lihapullia, melkein poltin yhden kakkupohjan ja jätin polttamatta toisen. Sitten tein pannaria, joka sai ankaralta arvostelijalta arvion "Hy-vää!" Olen mykistynyt. 

Tein läksyjä tytön kanssa ja täytimme lomaketta arviointikeskustelua varten, tein itselleni tätä ohjetta mukaillen seitanviipaleita, joista tuli ihan loisteliaan herkullisia. Lisäksi lämmitin taloa enkä todellakaan käynyt pihalla kuin hakeakseni postit. Silläkin matkalla nenä oli jäätyä. Jouduin silti harrastamaan ruumiinkulttuuria kellarissa, koska mieheni ei ollut pitänyt huolta asuinkerroksen puuvarannoista ja sain riemukseni raahata muutaman kassillisen puuvarastoja täydentämään.

Tänään oli myös tyttöjen ilta eli katselin tyttöjen kanssa Voice of Finladia ja keskustelin erittäin ankaran tuomarimme kanssa laulajien kyvyistä. Neidin elämän suurin haave taitaisi olla päästä ihan oikeasti katsomaan ohjelman äänityksiä. Jotenkin on hauska seuraa, miten fanituskulttuuri arkana nostelee päätään tässäkin taloudessa. Viime vuonna ihan ehdoton suosikki oli Saara Aalto, tänä vuonna ei VOFin esintyjistä sou far kukaan ole ohittanut Robinia ihanuudessa.

P.S. Piti kommentoida vielä tuota seitanohjetta, että minä teen sen niin päin, että survon pavut ja sekoitan nesteet ja mausteet niihin ja kippaan sitten vasta gluteenijauhot seokseen. Lisäksi olen vähentänyt veden määrän 2 dl:aan ja pidentänyt paistoajan 1,5 tuntiin. Mausteetkin olen tottakai joiltain osin muuttanut, mutta maustaminen on minun kirjoissani aikamoinen makujuttu, seitanissa pitää muistaa ainoastaan se, että maustaa tarpeeksi.