torstai 24. tammikuuta 2013

Sateenkaaren väreissä...

Pitääpä vielä muistaissani... Tein itselleni jonkinmoisen uudenvuodenlupauksen. Tänä vuonna ihan oikeasti alan hankkia vaatekaappiini väriä ja iloa. Hyvin on vuosi alkanut. Olen tilannut hehkuvista väreistään tunnetun Sjödenin alesta itselleni yhden mustan takin (on siinä violetti vuori), haalistuneen mustan ruutumekon, mustan huivin (jossa on kyllä paljon piristävää harmaata), harmaan mekon ja tittidiu yhden okranvärisen huivin ja sukat. Mitähän mun pitäisi tehdä itselleni vai tyydynkö vain kohtalooni? Ehkä se riittää, että yritän löytää lisää kirkasvärisiä kenkiä? Köh... Jostain syystä tuo parempi puoliskoni aina hiukan hymyilee, kun uhoan alkavani värikkääksi. Ehkä jotkut ihmiset ovat vain asustevärikkäitä?

Saattaa kuitenkin olla, että en taida tehdä erillistä postausta loppujenkin tilausteni saavuttua ja kuvata pinoa erisävyisiä mustia kaapuja...

4 kommenttia:

  1. Musta on piristävä väri.Miksi sitä muuten näkisi vuoden synkimpään aikaan lähes jokaisen vastaantulijan yllä...??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Ja sitäpaitsi voihan sen nähdä niin, että mustassa ovat kaikki värit... Jos ei katso televisiota. Sit ne ovat valkoisessa. ;)

      Poista
  2. Aina välillä ajattelen näitä samoja mutta sitten järkiinnyn: miksi minun pitäisi hankkia itselleni vaatetta jota en ihan oikeasti halua, ei ole minun asiani piristää ketään MUUTA värikkäillä vaatteilla. Jos itse piristyn harmaan eri sävyistä, valkoisesta...(ja mustasta!) niin se on sitten merkki siitä että se on Minun Tyylini. Enkä katso että olen väritön tai tylsä. Minulla on ilmeeni, ääneni, aika usein värikästä huulipunaa tai väripilkkuna kynnet...(tai keltainen lompakko...)
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
  3. Näinpä. Minulle vainjoskus iskee itselleni ahdistus ja värinnälkä, kun katson melkoisen mustanpuhuvaa vaatekaappiani. Silti tiedän, että värikkäissä vaatteissa olen hyvin harvoin kotonani, kaikista edulisesti hankituista, vaaleanpunaisista imetyspaidoistakin hankkiuduin eroon heti kuin se suinkin oli mahdollista. Helpotus omaan väriskaalaan paluusta oli melkoinen. ;) Toisaalta sukka-ja sukkahousulaatikkoni on huomattavasti värikkäämpi kuin useimmilla. Ja kyllähän ihan oikeasti tähän ikään mennessä ihmisen pitää tietää, mitkä ovat omia värejä ja mikä oma tyyli. Ja minullakin se on kyllä aika paljon lähempänä köyhää kotiopettajatarta kuin paratiisilintua. ;)

    VastaaPoista