torstai 4. heinäkuuta 2013

Nauhuksia


Tänään olen lapioinut hiki päässä, paininut multasäkkien kanssa ja tappanut melkoisen lauan hyttysiä. Yhtä iso lauma tosin ehti ottaa minusta maistiaisia. Sain ystävältä nauhuksen taimia ja koska ne piti saada maahan, kaivoin jo pitään suunnittelemani kukkamaan niitä varten vanhan talviomenapuun juurelle. Tai onhan tuossa kukkapenkki ollut, punaherukkakin aiemmin, mutta salaojituksen aikoihin tuo penkki joutui hieman kärsimään, joten sitä on uusittu aika reippaasti. 

Myöhemmin kaivoin vielä maan oikeaankin laitaan lisää leveyttä. Mitäpä sitä lopettamaan, kun on hyvin kaivamisen alkun päässyt. Oikea syy on, että kukkamaan reunuskasvit ovat niin ahtaalla, että niille oli oikeastaan pakko kaivaa hengitystilaa ennenkuin taustalta tunkevat aitoukonhatut, ukonkellot, varjoliljat ja muut rotevammat kasvustot tukehduttavat ne. Valitettavasti kaivajalta vain lopahti puhti hiukan kesken. Tinasaven kaivaminen on kieltämättä varsin tuskaista touhua välillä. Mutta ehtiipä tuon. Yllättäen huomaan vain, että millään ei malttaisi. Heti pitäisi saada valmista.

(Penkin ankeahko ympäristö tullee saamaan tänä syksynä ylleen kerroksen multaa ja ruohon ja apilansiemeniä. Jospa ympäristökin muuttuisi hiukan vähemmän surkean näköiseksi.)

jk. Piti sanomani, että hiukan alkoi naurattaa, kun kaivuu-urakka ja multapussipaini oli hoidettu ja kukkamaa tasoitettu, pikkuneiti hihkaisi "Oota äiti, mä haen nyt kameran. Pitää ottaa kuva!" ja juoksi sisääle hakemaan siskon kameran kaulaansa Jotta hyvin on hanskassa, mikä on tärkeää ja mitä tehdään aina kun on jotain saatu aikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti