maanantai 26. toukokuuta 2014

Projekti kukkapenkki kuntoon


Projekti yli äyräidensä pursuavan kukkapenkin perkaaminen ja uusiminen alkoi (vihdoinkin).  Olin kovasti sitä mieltä, että äkkiäkös minä kuunliljat nostan ja laitan sivuun odottamaan. Tunnin kuluttua totesin äheltäneeni peräti nelisen kasvia ylös maasta ja olevani kuin piesty. Joten päätin paloitella projektia ja laittaa hostat sivuun odottamaan noutajaansa ja vain lapioida niille pikkuisen kompostia juurien suojaksi. Seuraavan kerran yritän muistaa, että nuo kannattaa jakaa pikkuisen aikaisemmassa vaiheessa kasvua. 

Loppuviikoksi onkin luvattu sopivasti vilpoista. Olettaisin säätilan sopivan äheltämiseen ja puhisemiseen, hiki tulee vain työnteosta.Voi tosin olla, että huomenna särkee jokaista paikkaa sitten ihan muuten vain...
Äheltamisen jälkeen (ja aikana) pikkuneiti esitti toiveita päästä vähän kävelylle, joten teimme pienen lenkin rantaan. Maailma on ihmeellinen pienen ihmisen silmin. Neiti hoksasi voikukan höytyvät ensimäistä kertaa elämässään ja niissä riittikin riemua pitkäksi aikaa. On muuten hassua, miten automaattisesti nuo houkuttavat puhaltamaan. Supergirlkin tiesi heti, mitä kuului tehdä, kun oli ottanut ensimmäisen pallon kätösiinsä tutkittavaksi.

2 kommenttia:

  1. Mä oon suosiolla jättänyt viime vuosina kuunliljan juurakoiden noston tuon perheen vahvemman yksilön hommiksi. Ja jakamisenkin vielä, koska omat voimat ei riitä. Ja liian harvoin tulee kyllä jaettua, sama pahe täälläkin! Ihana tuo silakkainen, mahtanut olla onnellinen höytyvistä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä noi tosiaan voimaa vaativat, mutta mulle tekee kyllä pieni hikoileminen ihan hyvää. ;) Vähän kerrallaan sit...

      Poista