Kesälukemista

Häpeämättömästi tungin taannoin lapseni kouraan yhden kirppikseltä löytämäni Viisikko-teoksen ja pienen periatteellisen rimpuilun jälkeen kirja ei irronnut neidin kädestä kuin kiskomalla. Jotta lisää piti saada. Huutiksesta löytyy kirjallisuutta kohtuuhintaan ja tämä annos Enid Blytonia kotiutui tänään. Lienee turha mainita, että lisää on matkalla. Ja että ihan pikkuisen kutkuttaisi keräillä koko sarja. Ainakin Viisikkoja. Toisaalta Seikkailu-sarja taisi olla Blytonilta ehdoton suosikkini... Ja ihan jänniä nuo Seikkailutkin olivat. Lienee syytä tunnustaa, että on mahdollista, että paneudun lapsuuteni dekkarimaailmaan itsekin. Ainakin noista saa hyviä retkieväsvinkkejä. 

Ja voi että noiden kirjojen kannet ovat hienoja! Itse olen tainnut lukea Viisikkoja pääosin pehmeäkantisina versioina ja vähän myöhempinä painoksina. Nämä peittoavan useimmat nykykirjat kansitaiteellaan mennen tullen.

Hankin minä itsellenikin kevyttä kesälukemista. Tai aika paksu tuo Tikli on, mutta niin moni on kehunut, että pakko lopettaa vaihteeksi iskenyt lukulama ja ensin lukaista kesken oleva Paul Austerin teos ja sitten siirtyä Tikliin. (Taisin minä kyllä lukea jo pari ensimmäistä lukua.) Tai no, ihan ensiksi hankkiudun lopustakin migreenioireilusta (johon liittyy puutteita luku- ja kirjoitustaidossa) eroon.

Silakkakin sai kesälukemista. Veeran keittiöpuuhat ovat ihan taattua Tatu ja Patu -laatua ja kirja saavutti jo ensilukemalla huikean suosion.