Meillä valuu r ä k ä... Syksy on siis täällä. Tänään löytyi taas pikkuinen, pullea punakärpässieni ihmeteltäväksi. Joen varren vaahtera alkaa saavuttaa uskomattoman keltaisen asteen. Aurinko sai sen loimottamaan ja hehkumaan ihan vimmatusti.
Illalla siivoilimme pihaa ja keräsimme pihasta puusta pudonneita ja huonoksi ehtineitä omenoita. Niitä riittää. Sato oli aivan valtaisia ja omena-allergikon perheessä se ei välttämättä ole hyvä asia. Enemmänkin välillä harmitti. No, onneksi sentään muu perhe söi puista niin paljon kuin ehti ja sukulaiset ja muutama ohikulkijakin huolivat osan hyötykäyttöön.
Asteritkin olivat vihdoin auenneet. Ne kukkivat aina viimeisinä ennen pihan hiljentymistä talveen. Tänään en ole ajatellut mattoja, tänään tein ihan muita asioita. Pakko pitää taukoa harkinnoissa ja toivoa, että ennen talven kylmiä ilmoja ja lattioiden jäähtymistä saa tehtyä jotain päätöksiä. Joskus ihan höpsön vähäpätöinen asia jää jumittamaan kunnolla ja ärsyttävästi.
Mies on jo tosin luvannut hoitaa matohomman puolestani. Menee kuulemma kauppaan ja ostaa ensimmäisen sopivan kokoisen ja materiaalisen maton ja jatkaa elämäänsä tyytyväisenä. Jär-kyt-tä-vä ajatuskin tuollainen.
Mies on jo tosin luvannut hoitaa matohomman puolestani. Menee kuulemma kauppaan ja ostaa ensimmäisen sopivan kokoisen ja materiaalisen maton ja jatkaa elämäänsä tyytyväisenä. Jär-kyt-tä-vä ajatuskin tuollainen.
Kaunis, keltainen vaahtera. Tuli tuosta kuvasta heti sen tieteellinen nimi mieleeni, että jotakin on tästäkin viikosta jäänyt muistiin ;O) Nyt sun täytyy toimia ripeästi ennen ukkokultaa tai et saa mieluisisasi mattoja. Ehkä se oikea malli ja väri kolahtaa kaupassa.
VastaaPoistaKauniita kuvia! Pikaista paranemista. Täälläkin valuu sama tavara ja yskä vaivaa enemmän tai vähemmän koko perhettä.
VastaaPoistaMinna: Selvästi alkavat nimet painua mieleen. Tuo itsekseen jupina jokaisen nimettävän kohteen kohdalla on lupaava merkki. ;)
VastaaPoistaAltocumulus: Kiitos ja toivotaan, että taudit alkasivat hellittää. Paranemista sinnekin.