Tyyliasioita ja hajatelmia

Eilisistä olohuonekuvista nousi mielen taas asia nimeltä tyyli. Aloin miettiä, mitä tyyliä minun kotini edustaa. Ainakaan meillä ei ole kovin trendikästä. On toki trendikkäitä yksityiskohtia, joita näkyy vähän jokaisessa blogissa, mutta seinät eivät ole pääosin valkoiset eikä lattiakaan ja väritkin ovat niitä, jotka miellyttävät tai jotka taon edellinen omistaja on valinnut. 

Minä kierrätän mielelläni ja pidän designista ja hunajaiseksi patinoituneesta lakkapinnasta. Mutta onko meillä modernia mummolatyyliä? Ei taida olla oikein sitäkään. Mummolatyyliä vastaan sotii sekin, että mummuni inhoaa olohuoneemme tapetteja niin, että on nähnyt unia, miten lapset ovat piirrelleet niihin niin, että ne on ollut pakko vaihtaa. Itse asiassa mummuni varmaan viihtyisi varsin hyvin noissa trendikkäissä, valkoisissa, pelkistetyissä asunnoissa. 

Jotenkin minua hiukan huvittaa nykyinen käsitys mummulatyylistä, minun mummulani ovat olleet hyvin harkitusti ja kohtuullisella tavaramäärällä kalustettuja. Alkujaan ei ole ollut rahaa hankkia omaisuutta tolkuttomia määriä ja myöhemmin ei edes halua moiseen. Aina välillä hävettää oma hamstrausvimmani. Olisin paljon mieluummin perinyt mummultani järkevän tavan suhtautua tavaraan ja omistamiseen. Mummu ja vaari päättivät 40 vuotta sitten uuteen asuntoon muuttaessaan värit, joita aikoivat siellä käyttää ja myös pitäytyivät tässä päätöksessään ihan muutamaa hutia lukuunottamatta ja yleensäkin harkitsivat jokaisen hankkimansa esineen tarkkaan. Minä nappaan etenkin kierrätyksestä esineitä mukaani ihan liian helposti ja oikeasti miettimättä, tarvitsenko niitä.

Se, mitä minä tarvitsisin sisustamisessa eniten, taitaa olla juuri mielenlujuus. Olen ihan mahdoton tuuliviiri ja  materialisti. Niin ja hamsteri. Tiedän kyllä, että on aivan järjetöntä säilyttää kellarissa sellaista valaisinmäärää, mikä sieltä meillä löytyy, mutta vielä en ole keksinyt, miten moisista pääsisi helpoiten eroon. Parasta on, kun joku kyläilijä haluaa tarjota itselle turhalle esineelle uuden kodin. Moisia kohtaamisia odotellessa voisi olla järkevää toimittaa edes osa kotia odottavasta esineistöstä esim. kierrätyskeskukseen helpommin esineitä etsivien saatuville. Jostain syystä esineestä luopuminen silloin kun joku muu tarvitsee tai selvästi rakastaa sitä, ei ole mikään ongelma.

Ehkä minun sisustustyylini on jotain mummulatyylin ja hassun hatuntekijän mielellä varustetun keräilijän väliltä. Ainakin meillä on aina joku kohta pahasti kesken. Nytkin täällä makuuhuoneessa odottaa seinälle pääsyä kasa keltaisia Palaset-laatikoita ja tauluja ja työhuoneessa on osina pätkä Lundiaa, jonka pitäisi korvata aika lailla tiensä pään saavuttaneet vanhemmat kopionsa. Lisäksi noita Palasia lojuu vähän siellä sun täällä, jostain syystä ne ovat viime aikoina viehättäneet sen verran, että olen huomanut ostaneeni moisia aina, jos niitä on sopuhintaan kohdalle osunut. Vielä kun keksisin niille järkevän kokoontumispaikan...

Annoin muuten itselleni luvan laventaa pikkuisen vanhojen astioiden keräilyäni. Minä saan ostaa Nanny Stillin Grapponioita keltaisina versioina, jos moisia osuu kohtuuhintaan kohdalle. Nuo pienimmät kulhot osuivat, isomman olen joskus saanut siskolta lahjaksi. Kaapit eivät kiitä, eikä kellari, jonka hyllyt pullistelevat myös astioita...

Enkä minä vieläkään tiedä, mitä tyyliä edustan. Omaani varmaan..