Kirahville kaulahuivi

Syysloman kunniaksi iso tyttö sai päättää lounaan sisällön. Jep, nakkikastiketta ja pastaa. Nakkikastikkeen piti ehdottomasti olla sellaista vanhanaikaista jauhokastiketta. Sitä tein, mitä toivotiin ja itse söin eilisiä uunikasviksia. Aika harvoin tulee tehtyä noita perinteisiä kastikkeita, vaikka lapset (myös pienempi veteli nakkisoosia kuin Simo hilloa) tykkäävät eikä mieskään varsinaisesti valita. Nykyisin perinteiset makkarakastikkeet ja läskisoosit ovat mummularuokaa, aika harva tänä karppauksen ja hillaripelkojen kulta-aikana taitaa moisia tehdä kotona. No, kyllä minäkin taisin pikkuisen maustaa kastiketta enemmän kuin mummu maustaisi. Laitoin joukkoon teelusikallisen meiramia ja tirauksen sinappia terää antamaan.

Iltapäiväksi tyttö pääsi ostoksille. Se tosiasia, että tilipäivä on vasta tulossa, hälvensi kyllä suurinta ostointoa, mutta onneksi lapsilla oli lahjarahoja käytössään. Isommalla tytöllä tosin niitäkään ei pahasti joutunut tuhlaamaan. Hän maksoi noista Conversen nahkatennareistaan valtaisat 10 euroa. Melkoista tuuria, pakko sanoa.

Ai niin. Silakkainen se tosin ilahdutti meitä varmistamalla, että sääntö siitä, että kun jotain tulee, jotain lähtee, pätee. Neiti oli paiskannut jossain vaiheessa (en kyllä ymmärrä milloin) neulebaskerinsa ja käsineensä pois selkänsä takaa rattaista. Note to self: Kauppakeskuksiin mukaan rumimmat ja tylsimmät helposti irtoavat asusteet niin ei harmita niin pahasti myöhemmin.