Nonni. Ja nyut siinä on pöytälevy. Ihan vain rouheasti höyläämätöntä lautaa. Nyt on sievä pikkupöytä, jolle laskea teekuppi tai jättää vispipuuro jäähtymään. Kyllä minä vähän suunnittelin, että voisin etsiä sopivan lasipurkin ja laittaa sinne valot pikkuisen syysiltoja valaisemaan. Pikkuisen pitää sisustaakin...
Kaunis on! Nuo vanhat ompelukonepöydät (onko tuo oikea nimitys?) ovat tosi nättejä ja aina tulen hyvälle mielelle, kun näen niitä käytettävän sisustuksessa.
VastaaPoistaTykkään kovasti tuon Ekotuolin ulkonäöstä (muistaakseni sitä olen ennenkin kehunut), istumamukavuutta en ole käynyt kokeilemassa, koska sitten voisi herätä "tarve", eikä tarvetta nyt ole (vielä ainakaan perusteltuna). :D
Makee pöytä! Voin kuvitella miltä lasipurkki valoineen näyttää ja miten kutsuvan kotisen tunnelman se kuistille tuo.
VastaaPoistaPikkuisen vain;)
VastaaPoistaKiiitos Pauliinalotta. Mä muistan mummulasta hienona yksityiskohtana isomummun ompelukoneenjaloista tehdyn pöydän. Siitä kai jäi halu saada itsellekin moinen. Ja kyllä tuo ekotuoli on edelleen ollut paitsi kivan näköinen, oikein mukava istuttava. :)
VastaaPoistaMinna: Pitää vain vielä kaivaa se sopiva lasipurkki esin. ;)
Tarja: Ihan pikkuisen vaan, yleensä. ;)