maanantai 7. tammikuuta 2013




Tapaus alakerran wc sitten tönötti melkein kokonaisen vuoden muuttumattomuuden tilassa. Ennen joulua päätin, että jo nyt on. Emme ole saaneet remontoitua emmekä edes päätettyä, mitä tuolle kopille tekisi, mutta jotain piti tehdä. Päätin harrastaa industrialistista tyyliä eli unohtaa sen, että tapetit on revitty ja huidella uutuuksia keskeneräisen koristeeksi. 

Ja juu, olen tyytyväinen. Pari juttua vielä uupuu, esim se P-kirjain, mutta hitsi vie, kummasti tila raikastui jo uudella peilillä, vessapaperitelineellä ja parilla pikkunaulakolla. Nuo valmiina olleet naulakot jotenkin tahtoisivat päästä eroon maaleistaan ja ryhtyä tummemmiksi, mutta taitavat saada olla ihan noin. Samalla tulin siihen tulokseen, että kaapissa remonttia odottavat pyyhkeet pääsevät myös käyttöön. 

Jostain syystä olen rankaissut pikkuvessaa kaikenmaailman epämääräisillä ja epämääräisen näköisillä pyyhkeenriekaleille. Ei, se on loppu nyt. Kyllä keskeneräisessäkin tilassa voi käytää kauniita tekstiilejä. Näyttääpä paljon vähemmän keskeneräiseltä niiden seurassa. Nuo pikkupyyhkeet ovat osin epäsopivan sävyisiä, pitäisi hankkia muutama soveliaamman sävyinen Muumi-pyyhe lapsille lisää. Jostain syystä omat naulakot olivat kummankin neidin mielestä ihan suunnattoman ilahduttava asia. 

Se varsinainen vessaremonttikin on jossain vaiheessa listalla. Silloin on luvassa kuusikulmioisia laattoja lattiaan ja muuta ihanaa. Seinien väriä enkä materiaalia ole saanut vieläkään sovittua itseni kanssa. Ehkä sekin aikaa myöden selviää. Vaikka sitten viime hetken paniikissa, kun kosteussuojaukset kuivuvat...

P.S. Alan vähitellen uskaltautua kuvailemaan uudella kameralla. Kyllähän sillä kuvien taso vain on aika eri luokkaa huonommassakin valossa kuin tuolla vanhalla versiolla...

P.S.2 Piti vielä sanomani, että tuon mustan, yksinkertaisen wc-paperitelineen löytyminen oli melkoisen kiven alla silloin vuosi sitten. Taisin lopulta Palorannalta tuon Innon telineen löytää. Nyt vähän harmittaa, koska tämä olisi myös ollut hieno, mutta kelvatkoon tuo jo hankittu.

Tämän hetken etsintäprojektini kohdistuu paperikoriin. Tarvitsisin sellaisen sänkyni viereen vaan enpä ole vielä mieleistä löytänyt... Välillä tunnen olevani ihan pikkiriikkisen hankala luonne esineiden suhteen. ;)

6 kommenttia:

  1. Ihan mahti söpö keltainen ankkanaulakko! Kukkapeili on myös kiva. Pienet väripilkut remontin keskelle piristävät kummasti mieltä ja saavat katoamaan kaikki ne pienet jutut jotka aiemmin ottivat silmään.

    VastaaPoista
  2. Laipion panelointi pitää säilyttää sitten, tuo on ihan mahtava. Mut varmaan aiotkin tehdä niin :)

    Hitsi kun meillä ei ollu täällä mitään tuommoisia, kaikki vaan revennyttä kovalevyä ja linoleumia tai muovia. Tai Suomen ensimmäisiä lastulevyjä -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuhannesti kiitollinen sitä, että tähän ei ennen meitä muuttanut ketään maalaisromatiikkaan ja valkoiseen maaliin hurahtanutta eli kaikki ihanat, kellastuneet vaneripinnat ja -paneloinnit ovat alkuperäisasussaan. :) Ja saavatkin olla, jos minulta kysytään. ;) Harmi, että teillä ei ole mitään moisia löytynyt.

      Poista
  3. Oi miten tuttu tuo peili, meillä on lapsuudenkodissani ollut keltainen samanlainen... FB:ssä ehkä olet sen nähnytkin :)?

    Meillä tuo ulkoeteinen odottaa remonttiaan, mutta syksyllä tekemäni suursiivous ja -raivaus raikasti kummasti sitäkin tilaa. Joskus pienellä saa yllättävän paljon aikaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan juu olla nähnyt. :) Aika useinhan sanotaan, että ennenkuin alkaa sisustaa yhtään mitään, kannataa siivota ja järjestää tila kunnolla. Sen jälkeen ei välttämättä enää niin kovasti tarvitsekaan sisustaa... :)

      Poista