perjantai 26. heinäkuuta 2013

Sadonkorjuuaikaa



Siinäpä noita lähipäivien puuhia. Ensi vuonna ehkä uskallan keittää mehut ihan itsenäisesti, ilman äitiä pitämässä välillä kädestä kiinni. Jostain syystä tuo homma on aina vähän hirvittänyt minua. Ihan turhaan, eipä tuossa mitään kovin ihmeellistä ollut. Etenkään, kun säilönkin mehut pakastamalla. Helppoa kuin heinänteko. 

Tänä vuonna punaherukoita tuli ihan kohtuullisesti, ei tosin niin paljoa kuin aiempina vuosina. Yksi siirrelty puskaparka ei tuottanut tänä vuonna oikeastaan mitään, lienee loukkaantunut kaltoinkohtelusta. No, jospa sekin sopeutuisi muutaman vuoden sisään. Kirsikkasatokin tuli korjattua ja säilöttyä ts. söin ne molemmat. Mustaherukat pitäisi kai vähitellen keräillä. Saatan keittää hilloa, koska pakkasessa on mustaherukkamehua melkoisen monessa pullossa. Ne hankalat sadontuottajat sitten ovat taas kunnostautumassa eli omenoita ja luumuja näyttää tulevan taas niin, että hukumme molempiin. Onneksi on sukulaisia, jotka pelastavat. Mutta se sato, jota (kirsikan lisäksi) odotan eniten näyttää lupaavalta. Karhunvatukkapensas on täynnä marjoja. Toivottavasti ne ehtivät kypsyä. Ai niin, karviaiset! Kotivinkissä oli hyvältä kuulostava kookos-karviaishillon ohje. Pitäisiköhän testata?

4 kommenttia:

  1. Samoja hommia täällä :)
    Vilppu ja Valtti tulivat poimiskaveriksi, että kyllä täällä kelpaa.
    Pakastin on oiva väline tallentaa sato...ja poimiessa oma suu :)
    Karviaiset on kaikkein mieluisempia marjoja itselleni ja sitten ne sormenpään kokoiset mustat viinimarjat. Olikohan "Pohjan Poika"
    Mukavaa säilöntä-viikonloppua sinne!
    tuksu-mummeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se taitaa nyt olla monella. :) Mukavaa viikonloppua poimimiskavereiden seurassa!

      Poista
  2. Minäkin pelkään mehumaijaa. Liittyy laajempaan "pelkään kuumia nesteitä ja palovammoja"-fobiaani. Onneksi meillä on ollut hyvä diili, minä kerään marjat meidän sadosta (joka siirtelyjen vuoksi on onneton tänä vuonna) äiti mehustaa ja saalis jaetaan meille 1, äidille 9. Meillä kun ei mehut ja hillot kulu.

    Parhaimmillaan sato on kuitenkin suoraan pensaasta suuhun. Meille tulee tänä vuonna jopa 8 päärynää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes pelkää maijaa, jotenkin vain kuvittelin, että en osaa käyttää sitä. Mutta tuollainen yya-diili meilläkin on ollut. Nyt päätin ottaa lusikan kauniiseen käteen ja opetella mehunkeiton alkeet ihan itse.

      Ja juu, parasta säilöntä on se puskasta suuhun -tyyli. ;)

      Poista