lauantai 31. tammikuuta 2015

Päiväpeitto



Meillä kävi onni onnettomuudessa, kun tämä mummoruutupäiväpeitto ei sopinutkaan siihen tilaan, johon se oli suunniteltu. Saimme sen testiin meille ja voi pojat, tänne se kyllä istuu paremmin kuin hyvin. Olen aivan sanaton siitä, miten kaunis peitto on ja värit ovat ihan täydelliset muuhun huoneeseen. Peitteen on virkannut taitava anoppini ja värit sunnitteli yhtä taitava kälyni. Hiukan harmittaa alkuperäisen saajan puolesta, mutta toivotaan, että sinne saataisin jossain vaiheessa yhtä upeasti sopiva sänkypeite. 

Joten voisin väittää, että makuuhuoneen väritys ei taida olla ainakaan hillitympään suuntaan kääntymässä...  Olenkos muistanut mainita, että sängyn päädyn yläpuolella oleva rekipeitto on myös anoppilasta saatuja aarteita. Se on kirjonut joskus kauan sitten miehen isotäti, jos oikein muistan. Valtavan kaunista käsityön jälkeä sekin.

Jaksan taivastella sitä, miten ihmeessä pidin alussa tuota huoneen turkoosia jotenkin hankalana värinä. Siihenhän sopii melkein mikä vaan, kun pistää sopimaan. ;)

P.S. Olisi yksi haaste odottamassa, mutta palaan sen pariin vaikka huomenissa.

10 kommenttia:

  1. Vallan ihana! Ja sopii loistavasti tuon rekipeiton kanssa yhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö sovikin. Ja tuosta ei tosiaankaan ole ollut mitään tietoa peiton suunnitteluvaiheessa. :)

      Poista
  2. Wau! Upea on ja kuin huoneeseen suunniteltu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hämmentävästi, juu...

      Poista
  3. Kaunis! Ja minkä määrän tunteja tuollaisen ison peitteen tekeminen vaatii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monta. Tosin en tunne ketään, joka tekisi peiton tuota vauhtia kuin anoppini. Hän on ihan käsittämättömän nopea virkkaaja.

      Poista
  4. Aiiiiivan ihanan näköistä!

    VastaaPoista
  5. Aivan mielettömän ihana päiväpeitto! Edelleen tykkään myös turkoosista seinästä.

    VastaaPoista