Jotenkin sitä vain tulee itsellekin ihan äärettömän hyvä mieli muiden onnellisista vauvauutisista.Ja nyt niitä on riittänyt. Tuntuu, että joka toinen tuttavista on joko saanut tai lähiaikoina saamassa vauvan. Aika ihanaa. Vielä kun ne, joille moinen ei ole yhtä itsestäänselvää pääsisivät liittymään joukkoon... Mutta melkoinen vauvavuosi tästä on tulossa. Huh. Tänään syntyi taas yksi pieni ihanuus. <3
Jotenkin tuntuu hassulta, että vuosi sitten Silakka oli vielä ihan pikkuinen nyytti, nyt meillä kuorsaa vaunujen täydeltä tehotyttöä pihalla. Äkkiä nuo kasvavat eikä se kyllä toden puhuen minua kamalasti harmita. Lapsissa on parasta kasvamisen ja kehittymisen näkeminen. Toki siinä tulee kaikenmoisia haikeitakin tunteita mieleen, mutta päällimmmäisenä ainakin minulla on ollut mielessä ilo siitä, että saan seurata sitä, miten avuttomasta ja pehmoisesta pikkuvauvasta vähitellen tulee utelias ja ensin silmät loistaen kaikkea uutta kohti suunnistava taapero, sitten leikki-ikäinen jne. Olen hyvin onnellisessa asemassa, koska lapseni ovat saaneet kehittyä rauhassa, ovat terveitä ja elävät turvallisessa ympäristössä. Samalla kurkkua kuristaa, kun ajattelee niitä vanhempia, joiden pienet olivat eräässä tietyssä bussissa Keski-Euroopassa ja jotka jäivät ikuisesti vanhempiensa sydämeen sen ikäisiksi, mitä olivat pari päivää sitten. Surua ja iloa yhtä aikaa.
Se bussionnettomuus on vaikuttanut minuun paljon enemmän kuin olisin koskaan osannut arvata. En osaa lakata ajattelemasta. Siinä on niin paljon kaikkea mikä on todella lähellä omaa elämäämme. Olen koko viikon ollut poru kurkussa pienimmästäkin asiasta, olen katsellut omia lapsiani ja toivonut mielessäni heille kaikkea hyvää, kehittänyt vaaranpaikkoja kaikkialle ja ollut huolissani.
VastaaPoistaEn ihmettele. Siitä onnettomuudesta tuli ihan hirmuisen ahdistunut olo ja suru. Te olette sentään oikeasti lähellä... Jotenkin noista kamalaista asioista muistuu turhan hyvin mieleen se, miten pienestä kaikki voikin olla kiinni.
VastaaPoista