maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pakkopullaa


Kun ei huvita eikä voisi vähempään kiinnostaa, tekniikka on ärsyttävä ja väritkin lähinnä yököttävät. Teen silti. Miksi? No siksi, kun tämä on tilaustyö, lapselta... Mitäpä sitä ei rakkaansa iloksi tekisi. Paitsi että tätä en tee kuin pari kerrosta kerrallaan ja tavoitteena on saada huivi vapuksi valmiiksi. Vappuun se väritykseltään sopiikin, tai johonkin muuhun pelleasuun. Mä en vaan tajua... Blääh. Taidan keriä vähän ontelokudetta mielenrauhoitustarkoituksessa. Jops se homma voittaa tämän frillahuivin kanssa tahimisen mielekkyydessä. 

4 kommenttia:

  1. Heh, me on tehty tota tollasta huivia ihan tismalleen samoissa fiiliksissä. En oo koskaan kutonu totaärsyttävämpää lankaa mitä toi huvilanka oli. Mutta likoille huivit tein kuin äitee oli ostanu langat.

    VastaaPoista
  2. Joskus sitä joutuu pakon edessä tekemään kaikenmoista. ;) Mutta ton langan ja kutomistekniikan keksijä on varmasti jotain sukua markiisi de Sadelle... *juputijuputi*

    VastaaPoista
  3. No huh, nyt täytyy kyllä sanoa, että tuon kanssa mulla tulis varmaan raja vastaan :) Mutta sit toisaalta katoin tuota pientä raasua kalpeine poskineen tuolla toisaalla ja aattelin, että kyllä mä sit kuitenkin varmaan semmoselle voisin väkästää tuosta jotain frillaa, jos pyytäis :) Onneks suklaamunatkin tehoo :D

    VastaaPoista
  4. Erika. Kummasti sitä tekee tylsempääkin työtä, kun tietää toisen ilahtuvan. :)

    VastaaPoista