perjantai 9. marraskuuta 2012




Jo toinen ihana, aurinkoinen pakkaspäivä. Järvi oli jo alkanut jäätyä ja koskeen oli kerääntynyt  iso lauma sorsia metelöimään. Lauma pölähteli pienimmästäkin häiriöstä pakoon ja siipien räpsytys sai välillä hätkähtämään kovaäänisyydellään.

Komas kuva oli pakko laittaa. Kaivoin tänään akryylivärit vuosien tauon jälkeen ja maalasin jo vuosia sitten luonnosteltua taulua hetken. Ei tuo mikään taideaarre ole, lähinnä tasoltaan keskiverto lukiotytön piperrystä, mutta hei, minä maalasin!!!! Toivottavasti saisin jotenkin taas kuvantekemiseen pään auki. Maalaaminen itsessään on kuitenkin hirmuisen terapeuttista silloinkin, kun lopputulos ei vättämättä ole mikään mestariteos. Mutta kyllä minä aion tuon työn malata vielä loppuun.

Päivälliseksi tein nopean piiraan. Oikeastaan minun teki mieli muna-riisi -piirakkaa, mutta koska riisin keittämiseen ei olut aikaa, korvasin sen kuskusilla. Muuten täytteenä on parsakaalia, keitettyä kananmunaa ja tilliä Yhdistelmä toimi yllättävänkin hyvin. Ensi kerralla taidan tosin voidella kuoren kevyesti dijoninsinapilla, nyt maut kaipasivat pientä tulisuutta ja kirpeyttä tuekseen.

6 kommenttia:

  1. Kaunis taulu, herkkä ja iloinen -laittaisin oikopäätä seinälle:) Nam mikä herkkupiirakka... Ja nuo ensimmäiset kuvat ovat kauniita, ihan luonnon kylmyys huokuu niistä1

    VastaaPoista
  2. Onnittelut värien esiin kaivamisesta ja niiden käyttämisestä tauon jälkeen. TiedÄn takuulla miten hankalaa se voi olla joskus - vaikka haluaisikin maalata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kannustuksesta ja kyllä, itsekritiikin määrä on melkein ylipääsemätön, kun alkaa tehdä jotain, jossa aiemmin ollut kohtullisen hyvä, pitkän tauon jälkeen... Kyllä se jäytkkyys tuossakin näkyy, mutta jospa rentous löytyisi vähitellen.

      Poista
  3. Kauniita nuo luontokuvat, varsinkin ihan ensimmäinen.

    Palaa kuvantekemiseen! Kannustan! Minullakin on ajatus erään vanhan taidon elvyttämisellä. Joka olisi ihanaa, hyödyllistä, terapeuttista. Mutta tuntuu etten ollenkaan enää osaa. Joten ymmärrän sen vaikeuden. Mutta kyllä siitä yli mennään! Kannustan yrittämään, minäkin yritän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta. Kyllä minä yritän. Tsemppiä itsellesikin paluuseen vanhan rakkauden pariin. :)

      Poista