Taas huomaa, miten paljon valoa lumi toi mukanaan ja miten paljon pieni pakkanen piristää. Tänään paluu tuhnuiseen syyssäähän oli vähän masentava. Uni olisi maistunut ja maistuikin. Kävimme miehen kanssa ajelemassa lähikunnan perämetsissä kuorruttamassa auton ja peräkärryn kuralla ja hakemassa kärryllisen polttopuita talveksi. Paluumatkalla silmät painuivat väkisin kiinni. Onneksi minulta, ei mieheltä, joka ajoi. Illalla vielä sisustimme kellarin liiterinurkkausta uusilla haloilla. Kaksinoloa tuokin. Emäntä tosin olisi voinut olla virkeämpikin. Nyt on aika kaikkensa antanut olo.
Klapihommia meilläkin. Appi pilkkoo pöllit klapeiksi ja minä ipanoiden kanssa kannan liiteriin :O) Ainakin riittää lämpöä ensi talveksi ja tunnelmallista tulen loimua :O)
VastaaPoistaHyvää yhteistyötä ja lapsillekin mukavaa touhua. :) Mä muistan mummulasta aika monet puunkanto-operaatiot.
VastaaPoista