Joskus sitä saa mitä tilaa. Täksi aamuksi sain pikkupakkasta ja ihanaa auringonpaistetta ja kylläpä paistoi päivä mieleenkin. Kävin Silakan kanssa ensin saattamassa siskon koulun ja kotimatkalla teimme vielä reippaan kävelyretken metsään ja saimme siellä luennon läsnäolevista linnuista ystävälliseltä rouvalta. Taas kerran tunsin itseni ihan suunnattoman onnekkaaksi, kun saan asua tälläisessä paikassa. Maisema on uskomattoman kaunis ja kotiovelta aukenee tärkeä lintualue. Vielä kun oppisin tunnistamaan lintujen ääniä paremmin. Nyt sentään tiedän, mitä arkoja tipusia olen yrittänyt päivätolkulla kuvata. Koskelot ovat leiriytyneet hiukan isompana laumana naapurustoon ja ilmeisesti palkanneet sorsan vahdiksi. Aina kun joku lähestyy, sorsa päästä melkoisen törähdyksen ja sen jälkeen kuuluukin hetken aikaa vain koskeloiden siipien pärinää, kun ne siirtyvät suojaisammalle paikalle kameroiden ulottumattomiin.
Olen vaihteeksi kehittänyt jonkinmoisen addiktion avokadoihin. Voisin syödä niitä melkoisen monta päivässä, mutta yritän rajoitaa ahneuttani. Tällä kertaa tein nopean soseen pastalle seuraksi. Juu, tiedän kyllä sen avokadokastikkeen, mutta olen maidottomalla imetysdieetillä ja allerginen sitruksille, joten joudun kehittelemään oman versioni.
Avokadodippi vaikka pastalle kastikkeeksi
1 iso kypsä avokado
puolikas valkosipulinkynsi murskana
loraus oliiviöljyä
1 tl savupaprikajauhetta
maun mukaan suolaa
rouhaus mustapipuria
1 tl tuoretta korianteria
Irrroita avokadon liha kuorista ja paloittele se. Murskaa valkosipuli ja kippaa muut mausteet ja öljy avokadonjen kanssa kulhoon. Muussaa haarukalla hienoksi ja nauti kuten parhaaksi näet. Tämäkin oli oikeasti hirmuisen hyvää pastakastikkeena.
Hei, onko tuo eka kuva jäätä?
VastaaPoistaJäätäpä hyvinkin. Lätäkön pinta lähikuvassa :)
VastaaPoista