Ompelin tänään Silakan joulukalenterin valmiiksi ja mies keksi pitkällisen pähkäilyn jälkeen, että talot mahtuvat keittiön nurkkaan. Meillä on toivottoman vähän ehjää (ja vapaata) seinäpintaa talossamme. Mutta löytyipä kuitenkin.
Kalenteria oli hauska ommella. Se tosiaankin on melkoista tilkkutyötä, tehty jämä- ja kierrätyskankaista. Harmaasta kankaasta ompelin joskus itselleni housut (ihan toivottoman kutittavat sellaiset), katon raitakangas on Ikeasta ja siitä tein joskus romanttisempaan aikaan patjanpäällisen pihapenkkiin, ikkunat ovat sitten Marimekon kankaista jääneitä jämiä, vanha tyynynpäällinen ja pari pöytäliinaa. Maatuska on leikattu kankaasta, joka palveli edellisen asunnon keittiössä paneeliverhona. Talon taustakangas taas löytyi tämän talon kellarista.
Jotenkin tälläistä työtä tehdessä avautuu tilkkutöiden viehätys. Se, että kaikilla kankailla on jotain merkitystä, että kaikkiin niihin liittyy jokin omakohtainen muisto, vaikka vain se, että tämä kangas löytyi siltä ja siltä kirpputorilta joskus kauan sitten. Silakan talon ripustuskin on meille merkityksellinen. Talossamme on aikanaan toiminut puusepänverstas ja sen muistona kellarissa oli vanhoja keinutuolin pinnoja. Nyt yksi niistä kannattelee kalenteria.
Mutta kenelle minä ensi vuonna teen kalenterin? Lapsilla on jo omansa. Enkä mies tarvitsee suklaalla täytettävän pikkumökin, tunnustan olevani lievästi koukuttunut joulukalenterien ompeluun...
Hienot joulukalenterit ja tosiaan kiva kun niillä on tarinansa.
VastaaPoistaMiepä pistän osoitetta tulemaan, niin voit tehdä mulle ensi vuonna tuollaisen ;D
Kiitoksia. :) Voisin kertoa parikin tarinaa, miten on käynyt minulle ja vapaaehtoisille tilaustöilleni... Krhm. ;)
Poistamun muutama vuosi sitten tekemä joulukalenteri on myös vanhoista tilkuista.
VastaaPoistaAjattelinn ihan samoja kun sitä kasasin: mitä kaikkea tuli mieleen kustakin palasta. JOtkut kankaat olivat olleet jo lapsuuden kodissani, ensin ehkä pöytäliinana tai verhoina, sitten ehkä siitä tehtiin jotakin muuta ja lopulta kangas päätyi minulle ja lasteni kalenteriin. Aika reissu kankaalle!
On se melkoinen matka. :) Ja jossain vaiheessa sitten vielä pitää alsten kanssa muistella mikä oli kotoisin mistäkin. Matka vain pitenee etenkin jos se kalenteri sattuu vielä säästymään seuraavallekin sukupolvelle. Se on jo aika herkullinen ajatus. :)
Poista