Koru(r)asialla

Innostuin tänä aamuna hiukan kollaamaan korulaatikkoani ja totesin, että jos ottaa huomioon sen, että en juurikaan käytä koruja, niitä on kertynyt aika uskomattoman paljon sinne laatikkoon. Ja muuallekin, kieltämättä. On minulla sellaisia ihan perinteisiäkin koruja, jalometallisia ja sisäsiistejä, mutta jotenkin pidän koruissa hiukan krouvimmasta otteesta ja omalimaisemmista materiaaleista. Yläkuvassa on pari lahjaksi saatua riipusta ja opiskelukaverini tekemä rintaneula sekä toisen kaverin tekemä luusormus. Medaljongin äiti on sanut sedältään pienenä tyttönä ja periyttänyt minulle ja kultasormus on ammattisormukseni. Tuo hattuneula kuvassa alimmaisena on kirppislöytö.

Alakuvassa (pahoittelen sen epätarkkuutta, valo vain ei suostu riittämään) suurin osa koruista on opiskeluaikojeni satoa. Tein ja käytin silloin paljon rintaneuloja. Emalisormuksen sain silloiselta poikaystävältäni lahjaksi, sen toinen puoli on kirkkaan vihreä, ja venäläisen rintaneulan isä toi joskus tuliaisena. Keskellä oleva hopeinen silmärintaneula on ensimmäinen koru, jonka olen itse tehnyt. Jotenkin noita katsellessa alkaa kunnolla syyhyttää sormia. Jotain asiaan liittyvää olisi kyllä ihan mahdottoman mukava tehdä pitkästä aikaa.