torstai 29. marraskuuta 2012

Tänään hain ison tytön koulusta ja matkalla hän osoitti minulle kauniin kuvauskohteen. Jo yhden jälkeen iltapäivällä oli niin hämärää, etä tipusten varma tunnistus ei onnistunut, pitää kurkkia huomenna tarkemmin.

Tänään mietin sitäkin, miten muisti toimii, miten se päättää, mitä kannattaa säilöä. Mietin lapsuudenkotiani ja jostain syystä mieleen nousi keittiön ruokakaappi ja kirkkaanpunainen seinä, kapea, pitkä eteinen ja makuuhuoneen vihreä lelukaappi. Muistan myös makuuhuoneen valon, joka siivilöityi lävitse mustista, oranssikukallisista verhoista. Illalla oranssi valo siivilöityi oranssin jalkalampun varjostimen lävitse. Senkin muistan, miltä tuntui, kun hiuksiin laitettiin paplarit ja pääsi istumaan kuivaimen alle odottamaan, että se puhaltaa kampauksen kuivaksi. Iltaisin hiipparoin eteisen toisessa päässä olevan naulakon takien sekaan katsomaan salaa uutisia eikä mikään maistunut niin ihanalta kuin lauantai-iltaisin saunan jälkeen pala ranskanleipää lauantaimakkaralla maitokahvin kanssa nautittuna.

4 kommenttia:

  1. Mukavia muistoja. Itseäni pysäytti esikoisen muisto päivästä, jolloin pääsi minun kanssani uimahalliin kahdestaan. Hirveän pieniä yksityskohtia oli jäänyt mieleen, vaikka siitä on jo monta vuotta aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä monesti mietin, että mitä omat lapset muistavat neljänkymmenen vuoden kuluttua. Toivottavasti saan olla kysymässä. :)

      Poista
  2. Isommalla tytölläsi on melko kehittynyt kuvanenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sillä taitaa olla, juu. :)

      Poista