Valaistumisen hetkiä

Tänään oli ohjelmassa lamppuaskarteluja. Mies korjasi vanhan, anoppilan vintiltä löytyneen, messinkisen pöytälapun sähköistykset ja  vaihtoi siihen jo jonkin aikaa (lue melksein pari suotta sitten) tarkoitusta varten hankitun silitysraudan johdon. Jostain syystä se sopii mielestäni tuohon erittäinkin hyvin. Assistentti näpräsi vieressä omia valaistuksiaan. Lamppu tarvitsee uuden varjostimen, yritin etsiä netistä,mutta aika laihoin tuloksin. Mielestäni aiemmin noita samanlaisella rungolla olevia varjostimia oli kaupassa kuin kaupassa ja nyt en löytänyt yhtään. Tämä toki voi johtua siitä, että iän karttuessa huomaan yhä useammin, että se aikaisemmin saattaa tarkoittaa yllättävän pitkää aikaa... Hämmentävää. Mutta taidan siis kehitellä itse jotain vanhan kehikon päälle.

Samaa vauhtia keltainen peltilamppu (ei uustuotantoa oleva) sai uuden, iloisenvihreän johdon ja eteisen hajonnut pallolamppu korvatiin tuolla matalamalla roikkuvalla versiolla, jonka olemassaolon mies yhtäkkiä muisti. Hyvä että muisti. Joskus on hyvä, että kellarissa on jokunen lamppu varastossa. Tuo näyttää mukavammalta kuin se aikaisempi pikkupallo katon pinnassa. Hiukan häiritsee se tosiasia, että tuo johtokupu on uusi ja ruma, mutta ehkä siihen joskus löytyy parempi vaihtoehto tilalle. 

Tein tänään ruoaksi kasvismureketta ja sen kostukkeeksi tätä maapähkinävoikastiketta. Enpä ole aikoihin syönyt mitään niin hyvää. Suosittelen kokeilemaan.

Nyt Wiener nougatia ja omalaatuisia naisia Teemalta. Grey gardens. Erittäinkin kietova tarina.