Joskus suhteellisen passiivinen toiminta saa aikaan hyvinkin aktiivista toimintaa. Lueskelin Dekoa ja jotenkin siinä ollut venäläis-italialainen koti viehätti kovasti. Sitten lehti jäikin pöydälle ja innostuin järjestelemään olohuonetta, pyyhin pölyt ja siivoilin kaikenmoista ylimääräistä ryönää roskiin ja kaappeihin. Lopulta meillä oli siistimpi olohuone kuin pitkään aikaan.
No, nimenomaan oli. Silakka-niminen pikkutornado kyllä hoiti oman osansa uudelleenjärjestelyistä kiitettävän tehokkaasti. Totesin kuitenkin, että kodista on oikeasti mahdollisuus pienellä vaivalla saada ihmisasumuksen näköinen. Pitää vain nähdä se vaiva hiukan useammin. Ja antaa periksi siinä suhteessa, että sisustajana minä en ole minimalisti, kaikkea muuta. Voin ihan hyvin antaa hyvällä omallatunnolla rönsytä ihan kunnolla.
Siitä slaavilaisesta kodista tuli muuten hyvä mieli. Pitkästä aikaa Dekossa oli ihan kunnolla värikäs ja rehevästi sisustettu koti. Sellainen, jossa on myös ujostelemattoman kirjava kirjahylly.
Pisti naurattamaan. Jaa että kodista on mahdollista saada ihmisasumuksen näköinen. Mä olen vähän kuin antanut periksi. Että ehkä joskus kahdeksantoista vuoden kuluttua... eli siis tuttua, niin tuttua. Juuri kun saat tavarat kasattua laatikkoon ja käännät selkäsi, niin selän takaa kuuluu iso *RYMS* Tiedän sellaisia lapsiperheitä, joiden koti on tyylikäs ja siisti eikä pursuile tavaraa. Mutta en silti ymmärrä miten se tehdään. Eli meidänkin huusholli menee enempi tuolle rönsylinjalle, pakostakin. Juuri siksi en varmaan lue sisustuslehtiä. Ettei ahdistuisi liikaa. Ehkä pitäis kuitenkin vilkaista tuo Deko tällä kertaa.
VastaaPoistaMä nappasin saman lehden tänään luettavaksi. Ahmin sen slaavilaisen sisustuksen kuvia silmät kiiluen.
VastaaPoistaJust sellaisia juttuja, joista mä tykkään.
Minna: On se mahdollista, mutta vain hetkelliseksi. Esim päiväunien ajaksi. ;) Mä luen sisustuslehtiä ja haaveilen. Ehkä sit joskus eläkkeellä...
VastaaPoistaRouva Vadelma: Mä olin kans tosi ilahtunut Dekosta tällä kertaa. Se meni jossain vaiheessa ylettömän minimalismin puolelle ja asuntoja tuskin erotti toisistaan. Nyt oli taas ihan persoonallisia koteja useampikin. :)
Joo, mä oon aikaisemmin ostanut ihan vaan pari lehteä ja olin melkein järkyttynyt, kun kaikki kuvatut kodit oli niin kliinisiä ja tylsiä. Tietty se on makukysymys, mutta en tajua miten kukaan voi elää kodissa, josta tulee mieleen sairaalan odotusaula..
VastaaPoistaMut tää numero oli kyllä positiivinen yllätys.
Kiitettävä tuo siun maatuskakokoelma! Tjaah, ujostelemattoman kirjava kirjahylly :), semmoinen kyllä on meilläkin!
VastaaPoistaRouva Vadelma: Jep, jossain vaiheessa meni kyllä aika ankeaksi, mutta nyt viime aikoina ovat onneksi petranneet aika reippaasti. Ja mä itse asiassa nautin minimalistisen sisustuksen katselemisesta, mutta joskus vain tulee mieleen se Todella upeeta -sarjan jakso White box. :D Kai kodissa kuitenkin pitäisi voida asuakin...
VastaaPoistaMie ite: Mä tykkään kovasti kirjahyllyistä ja olen jo pidempään potenut surua siitä, että ne tuntuvat olevan sisustustajien inhokkilistalla ykkösinä. Nyt kun ilmeisesti vähän runsaampi tyyli on tekemässä paluuta,, on alkanut näkyä kirjahyllyjäkin lehdissä. :) Sellaisia kirjahyllyjä, joissa on ihan oikeasti kirjojakin. ;)
Ääni kodeille, jotka näyttävät asutuille. Ja kirjahyllyille kans.
VastaaPoistaMie muuten halusin kirjahyllyn just vaan niitä kirjoja varten... tosin on siellä pari valokuvaa, stereot (jotka olisin halunnut piilottaa kaappiin) ja lasiesineitäkin jokunen päällä... niin ja Mummolan ikivanha herätyskello :)
VastaaPoistaNo niin haluaisin minäkin. Jotenkin sinne vain kertyy kutimia ja kaikenmoista. Lelut ehkä häviävät kymmenen vuoden sisään. ;)
Poista