maanantai 1. heinäkuuta 2013

Ovi



Nonni. Vihdoinkin sain aloitettua ihan kunnolla ja ensimmäinen ulko-ovista on kapsuteltu ja hinkattu odottamaan uutta maalia pintaansa. Kapsutellessa oli aikaa mietiskellä kaikenmoista ja minä käytin ajan mietiskelemällä mm. sitä, että mikä ihme oli saanut aiemman maalarin päätymään ilmeisesti johonkin puunsyöjäaineeseen ovien pinnoitukseksi. 

Alkujaan ovet ovat ilmeisesti olleet ihan lakatut ja olisivat kyllä olleet jatkossakin kovasti kauniit lakkapinnalla. Vaan ei, oli pitänyt ostaa jotain pahuksen Pinotexiä ja sutia sillä. Ja ei, ei toimi. Ensiksikin puunsyöjäaine on todennäköisesti lähtenyt hilsehtimään aika lailla pian levittämisen jälkeen, halkeillut ja korkannut irti. Sikälihän asia on hyvä, että ne irti korkanneet osat lähtevät hyvin helposti irti. Vaan sitten ne mut kohdat... Niissä pinnoite sitten istuu kuin täi tervassa, halkeilee, on rumaa ja kaiken kukkuraksi aurinko on vielä polttanut pinnan epämääräisen sameaksi... Nimikyltin kohdalta näkee, millainen ovi on ollut sen kakkoskäsittelyn jälkeen, ihan kaunis, vähän punertavaksi lakatun oloinen. Lopputulos ei kuitenkaan ole valitettavasti ollut mitään sinne päinkään.

Alkujaan haaveilin puhdistavani ovet puupinnalle ja lakkaavani ne uudelleen. Nyt, tutustuttuani tuon kuultokäsittelyn ominaisuuksiin, aion levittää oviin ihan tyytyväisenä sen saman keltamullan sävyn kuin mitä jo viime vuonna sain levitettyä kellarinoveen.

4 kommenttia:

  1. En näistä tiedä mitään, mutta tulee mieleen, että noinkohan nämä ksikenmaailman akryylimaalit ja muut onnettomat ratkaisut ovat sitä samaa näyttävää-ja-nopeasti-käsityö"perinnettä" mitä käsityölehdetkin nykyään viljelevät. Suomessa tykätään tehdä itse (eikä maksaa ulkopuoliselle sellaisesta, minkä kuka tahansa "osaa" tehdä), ja kun tarjollakin on kaikenmaailman käteviä valmisteita joiden kanssa ei tarvitse tehdä pohjatöitä ja kestääkin seuraavat sata vuotta... niin kätevää ja vaivatonta ;) En tiedä, mietin vain. Toinen on se nykyaikaisuuden vaatimus. Niin on moni talo remontoitu pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vihaan yli kaiken näitä erilaisia huonekalujenpilausohjeita, joissa arvokkaita tavaroita pilataan kaikenmaailman Helmi-kalustemaaleilla tms. Murr...

      Ja juu, vanhasta talosta ei saa uutta taloa millään, mutta pilatun vanhan kyllä hyvin helposti väärillä materiaalivalinoilla. Tuossa yhdessä lehdessä vanhassa talossa asuva nainen sanoi juuri, että vanhaa taloa kannattaa korjata samaa vauhtia kuin se on rakennettukin, harkiten ja hitaasti. Ennen jo materiaalien hankkimiseen saattoi mennä vuosia, koska tukkipuun on kuivuttava jokunen vuosi ennenkuin sitä voi rakennustarpeena käyttää. Eipä tullut hosuttua. ;)

      Ja muutenkin. Miksi kaiken pitäisi edes olla heti valmista? Minun mielestäni käsityön arvo on nimenomaan siinä, että siihen käytetään aikaa...

      Poista
  2. Sehän on aivan samanlainen kuin meidän ulkoovi! Meidän ovesta tuli kuin uusi pari kesää sitten kun maalattiin punaiseksi. (Harmi kun vuodatus kadotti kuvat siitä.) Meidän ovessa oli yksi iso lasi, mutta isäntä askarteli siihen uuden jaon samaan tapaan kuin teidän ovessa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kyllä sen ihanan, punaisen ovenne. :) Meillä on parvekkeen ovi sellaisella yhdellä isolla lasilla.

      Poista