maanantai 19. tammikuuta 2015

Aleostoksia

Totesin, että olen katoamassa jättimäisiin verkkahousuihin ja toppavaatteisiin kohta lopullisesti, jos en tee asialle jotain. Minä, joka en ikinä aiemmin ole suostunut käyttämään urheiluvaatteita muuten kuin urheilutarkoituksessa. Nyt huomasin esiintyväni moisissa melko lailla vakituiseen. Ei hyvä... 

Ensimmäinen herätys oli, kun tajusin lehteä lukiessani ihmetteleväni, miksi ihmiset laittavat hiuksiaan päivittäin, kähertävät ja meikkaavat, vaikka eivät välttämättä olisi edes menossa minnekkään. Kakkosherätys tuli, kun olin aamulla laittanut ylleni verkkarien sijaan löysän neulemekon ja raitatrikoot ja Silakka kysyi, minne ihmeeseen olemme menossa, kun olen niin hienona. Auts... Tajusin, että muut ihmiset oletettavasti pyrkivät irrottautumaan niistä rähjäisitä lököhousuista ihan tarkoituksella ja pyrkivät muistamaan, että kotonakin ollessa voi kammata hiuksensa vaikka joka aamu.

Joten päätin ryhtyä oman elämäni Trinny ja Susannahiksi ja tehdä edes jotain. Tilata vaatteita, jotka näyttävät kivoilta, mutta joiden kaltaiset olen jättänyt tilaamatta, koska käytän kuitenkin vain niitä lököhousuja ja mustia trikoopaitoja. No, ihan varmasti käytän, jos juuri muuta ei tarjolla ole. Joten nyt on. Tuskin minä noita tulen ihana normiarkena pukemaan. Lumessa möyriessä trikoovaatteet ja toppapuku nyt vain ovat aika ylittmäätön yhdistelmä, mutta ainakin kyläillessä tai jos vaikka joskus poistuu kodin seinien sisäpuolelta, olisi kiva olla vähän vaihtelua vaatetukseen.

Ja ihan iljainen ääni piipittää jostain, että joskus saattaa olla edessä työ tai opiskelukin ja silloin olisi hyvä osata pukeutua muutenkin kuin mukavimpiin kotivaatteisiin.

Sitä en tiedä, onko ikäiseni naisihmisen sopivaa pukeutua riikinkukkotrikoisiin ja keinonahkashortseihin, mutta rehellisesti sanoen se on ihan sama. Jos ne tuntuvat omilta enkä näytä siltä kuin olisin lähdössä kadun varteen bisnestä tekemään, saanen itse päättää. (Miehen mielipide oli, että leggingsien seurana shortsit ovat vallan säädylliset). Pääkallohuivista ja sen kättöoikeuksista oli tulla jo pientä sanomista, koska tyttö ihastui siihen ja sovimmekin, että se tulee yhteiskäyttöön. Saa tosin nähdä, miten usien se yhteiskäyttö tavoittaa minun kaulani...

Mutta juu, kadonnutta itseäni etsimässä. (Vaatteista saattanee ilmetä, että etsintäkuulutettu pitää vähän särmikkäämmästä pukeutumisesta, siniset farkut ja perus-t-paita eivät ole kuitenkaan ihan ominta tyyliä.)

P.S. Tämä hammastahnanaama on vielä ihan hetken kolmevuotias. Minne aika häviää?

4 kommenttia:

  1. Mulle on käynyt ihan samoin. Ja olen myös nyt siinä taitteessa, että työnhakuun pitäisi ryhtyä, ja vaikka en edelleenkään jaksa rankata omaa ulkonäköä prioriteettilistassa kovin korkealle tuntuu, että toimiva vaatekaappi olisi kätevä juttu. Ehkä juuri siksi, etten jaksa/halua jatkuvasti miettiä mitä päälleni pukisin. Projekti on vaiheessa kaappi tyhjennetty. Nyt pitäisi aloittaa se vaativampi vaihe, eli milläs se sitten täytetään. Tässä kohtaa arvostaisin kovasti rajatonta budjettia ja täyspäistä pukeutumisen ammattilaista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Sellainen juttu, että vaatteet sopisivat yhten sen kummemmin kokonaisuuksia aamuisin pohtimatta, ois kyllä hyvä asia. Tai siis sopivat noi mun mustat verkkarit ja mustat trikoopaidakin tietty, mutta ei niillä minnekään kehtaisi lähteä. :D Rahasta tuossa vaatevaraston kasaamisessa ois tietty paljon apua...

      Poista
  2. Auts. Mistä noi riikinkukkokalsongit ovat peräisin? Olen törmännyt noihin jo muutamaan kertaan, mut kukaan ei koskaan osaa kertoa, että missä niitä myydään.

    Nimim. Pakko saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zalandosta. Iiiiiikkkkk.... ;) No, tilasin silti. Olikohan merkki joku Bambam tms.

      Poista