Koira!

Yritin miettiä kuvattavaa tänään. Ei irronnut. Kutimet ovat siinä asteessa, että eivät ole oikein kuvauksellisimmillaan, uusi teekannu on kuivumassa astiakaapissa tiskauksen jäljiltä, kevät(vai talvi)kääryleet ovat toteuttamista vaille korvien välissä ja asunnossakin on vielä joulun keräämiesn jäljiltä hiukan hyrskynmyrskyä eikä lainkaan kuvauksellista. Mutta onneksi on koira! Siitä voi aina laittaa rötkötyskuvan ja päivän söpöilyannos on hoidettu.

Mutta kyllä pitäisi taas raivailla ja laittaa tavaroita ojennukseen. Öljytä ompelukone lopultakin ja ommella tytön kanssa pikkuinen olkalukku. Olisi kuulemma tarvetta, kun pöllölaukku on liian iso, jos joskus tarvitsee tilaa vain rahapussille ja puhelimelle. No, tehdään. Tämän jälkeen voisinkin hetken tutkiskella Pinterestin syövereitä ja etsiä vaihtoehtoja. Niin ja jonain päivänä tehdä niitä kääryleitä, koska alkoi tehdä mieli. Ihan mahdottomasti.

No olen minä tehnyt muutakin kuin miettinyt mitä pitäisi tehdä. Olen kutonut, lukenut, kokannut, valvonut vatsatautisen koiran seurassa, lukenut äneen kolmevuotiaalle Ella-kirjoja, joista tuo ei mitään ymmärrä, mutta tykkää kamalasti. Kaikkea sellaista. Niin ja polkenut henkisesti jalkaa, kun televisiosta tulee torstaisin kiinnostavien ohjelmien sijaan Talvisotaa ja vielä maailman tappiin kestävänä sarjana. Ärs. Minne katosi ihana Viimeinen tango Halifaxissa ja muut ihanat brittidraamat? Kysyn vaan. Joutuuko tässä ihan tosissaan hankkimaan sen Downton Abbey -boksin?