keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kaveri kylässä


Saimme iltapäiväksi lainaksi  pienen ystävän naapurista. Jotenkin tuntuu hyvältä, kun lamppuharja heiluu iloisesti milloin missäkin ja joku haluaa ehdottomasti rapsutuksia ja kainaloon just nyt. Voi olla, että meillä ei ole koiraton talous ihan loppuikämme, mutta nyt lienee syytä tyydyttää koiran kaipuutaan näillä lainaeläimillä. Tämän yksilön ihanuutta lisää se, että hän muistuttaa monessa suhteessa ihan hirmuisesti edesmennyttä Delenniämme. <3 Välillä on aika kova ikävä, vuosipäiväkin lähestyy vähitellen...

P.S. On muuten mielenkiintoista taas kerran huomata, miten rauhoittavaa eläimen läsnäolo ja rapsutteleminen olo. Verenpaineet laskevat ihan huomaamatta ja yleensäkin mieliala nousee kummasti.

P.S.2 Naurattaa muuten tuo koiran sielunelämä. Jostain syystä tämä yksilö ihastui talon yläkertaan niin, että olisi ilmeisesti jäänyt sinne asumaan. Selitti minulle ihan selvästi, että tulisin minäkin katsomaan, koska siellä on i-ha-naa. :D Hauska hauveli.

4 kommenttia:

  1. Meidän taloutemme tulee varmaankin myös pysymään koirattomana, niin paljon kuin karvatassu tuokin iloa eloon. Omat kriteerini koiranarvoisen elämän suhteen ovat nousseet niin korkeiksi, etten katso niihin yltäväni. Parempi siis koiratonna kuin huonon omatunnon kanssa seuraavat 15 vuotta.

    Voisikohan yksikään uusi turre täyttää Poju-vanhan paikkaa sydämessäni? Taidan olla sellainen yhden koiran nainen ;)

    Lainakoirat ovat sitten ihan asia erikseen, vähän kuin isovanhemmuus: saa napsia hyvät puolet vipeltäjistä ilman arkivastuun raskasta taakkaa!

    VastaaPoista
  2. Jep.Mä en myöskään koe tällä hetkellä kykeneväni tarjomaan koiralle niin paljon huomiota kuin koira ansaitsisi, joten elämme laina-ajalla koirien suhteen. Tosin mä vähän luulen, että tuota Helmi-hauvelia saa kyllä ajoittain lainaksi. Useimmilla ihmisillä ei ole kuitenkaan ihan ylettömiä määriä innokaita koirahoitoloita tarjolla lyhyellä varoitusajalla. ;)

    En mäkään kyllä usko, että kukaan koskaan menisi Delennin ohitse ihanuudessa (ja omalaatuisuudessa)... Ei vain voi mennä.

    VastaaPoista
  3. Suloinen karvakorva. Eiköhän se pääse joku toinenkin kerta kyläilemään. :)

    VastaaPoista