Tänäänkin mentiin mummulaan. Siihen toiseen. Katsomaan vierailta mailta tulleita serkkuja ja vähän niitä lähempänäkin vaikuttavia. Silakka pääsi näyttämään ison tytön itsessään. Leikki pikkuisen serkun kanssa ihan ison tytön elkein, paijasi ja suukotteli, syötti leikisti eikä nipistellyt, raapinut tai käyttäytynyt yhtään sopimattomasti. Ei edes silloin, kun se pieni halusi myös äidin syliin. Silloin kyllä ihan vähän meni nokka solmuun, mutta sittenkin lopulta tilanne sujui han hyvin.
Iso tytöt riekkuivat omiaan. Uivat mökillä, touhusivat omiaan ja keräsivät marjoja mummun herukkapuskasta. Silakka juoksi parhaansa mukaan perässä, me taas juoksimme Silakan perässä. Minä keskityin tosin enimmäkseen ihailemaan mummun puutarhaa. Sen kukkapenkit ovat oikeasti upeaakin upeammat. Tänään sain taas mukaani taimia omiin penkkeihin täydennykseksi.
Illasta laitoin kynttilät palamaan uusiin (vaihtovärisarjaa edustaviin) Kastehelmi-tuikkulyhtyihin. Varjot takan tiilillä näkyvät jo hyvin. Kohta on jo kunnolla pimeää ja kynttiläaika koittaa tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti