Persdaagi

Aamu tuli aloitettua toteamalla, että nähtävästi olemme siirtyneet vesiviljelyyn. Aloin jo harkita riisipellon perustamista, mutta onneksi vesi laski päivän mittaan. Yöllä jaksoi kyllä sataa, kohina oli vaihteeksi korviahuumava -Oikeasti  siinä määrin, että ikkunat oli pakko käydä sulkemassa, että yleensä sai nukuttua.

Tietääkö kukaan, mikä on hankalampaa kuin origamin taitteleminen? Minä tiedän... Origamin taitteleminen puolitoistavuotiaan, reipasta uhmaa elävän avustajan kanssa. Aika kivoja nuo korit kuitenkin ovat. Tai siis olivat sen hetken ennenkuin avustaja purki ne alkuperäiseen asuunsa. Tokihan heti piti tarkistaa, miten ne oli tehty... 

Niin ja minä en käyttänyt taittelumateriaalina tänään ilmestynyttä paikallislehteä, vaikka mieli kieltämättä teki. Vai mitä mieltä te olette päättäjistä ja kaavoittajista, jotka ihan vakavissaan ovat sitä mieltä, että esim tuo kuvan rakennus on kieltämättä ihan kaunis ja arvokaskin, mutta koska oikeastaan tuossa kohdassa pitäisi olla kaavassa virastoja jne. niin voi tietty olla, että senkin voisi vaikka purkaa? Jep. Se kyllä on pääkadun varrella ainoa vanha rakennus, jota ei vielä ole purettu, jotta sileäksi vain. Mutta toisaalta, sen verran höveli tuo kaavoituspäälikökin oli, että mainitsi, että ehkä sen purkaminen ei kuitenkaan ole aivan välttämätöntä. Samoin kuin toisen, kuuluisan arkkitehdin suunnitteleman liiketalon kohdalla. Mahdollista kuitenkin. Tokihan olisi tärkeää saada rakentaa uusia, hienoja rakennuksia, jotka voidaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua purkaa sisäilmaongelmien takia.

Ajattelin myös tehdä kansalaisaloitteen. Torin laidalla kun on kaupungin parhaalla paikalla sellainen puinen 1800-luvulla rakenettu puuröttelö. Iso kuin mitä ja melkoisella vajaakäytöllä. Varmasti moisen ylläpito ja lämmityskin nielee ihan naurettavia määriä ylläpitäjältään rahaa. Jotta mitäpä jos siihenkin kaavoitettaisiin tilalle vaikka joku kiva kauppakeskus, ties vaikka oikein Lidlin saisivat houkuteltua paikkakunnalle, kun tarpeeksi edustava tontti olisi tarjolla. Tokihan se puuröttelö on kuulemma jonkun kuluisan arkkitehdin suunnittelema, mutta hei, kauneus on vain katsojan silmässä... Senkin olen oppinut kyseisen aviisin sivuilta. Pakko kohta peruuttaa tilaus ennenkuin saan verenpainetaudin silkasta ääliömäisten päätösten ja ehdotusten lukemisesta...

Mutta viisaampaa lienee vain siirtyä seurustelemaan vanhan rakkauteni, Umberto Econ, uusimman teoksen kanssa. Adlibris toimitti sen ystävällisesti tänään luettavakseni. Jospa Umberton teksti saisi korvistani nousevan sauhun hiukan hälvenemään. Todenpuhuen  vetäytyisin mieluiten maailmasta muutamaksi päiväksi. Olisi vain minä ja Umberto, mutta koska se lienee mahdotonta, luen kun ehdin eli vähitellen...

P.S: Edellisen postauksen kansikuvapoika oli Asko Kallonen. Eikö kukaan oikeasti tunnistanut/tietänyt vai onko kylmä sää jähmettänyt näppissormet? ;)