Dogmakuvitettu ja noin yleensä varsin epäortodoksinen ruokapostaus

Tätä voisi kutsua jo dogmakuvitukseksi. Eikös olekin houkuttelevan näköisiä... ööh.. jotain? :D Tänään iski taas Katin kokeileva keittiö ja alkujaan ajatuksena oli tehdä jonkinmoisia vehnägnoccheja vaan kun sopivaa ohjetta ei löytynyt, päädyin nypertämään jonkinmoisia hyvin epäkiinalaisia dumblingseja. Niitä olikin yllättävän kiva tehdä ja mikä vielä yllättävämpää, pikkuiset "vuoret" lautasella saavuttivat etenkin ekaluokkalaisen varauksettoman suosion. Pakko sanoa, että maistuivat minullekin, kunhan olin selvinnyt valmistuksen aikaisista hilpeydenpuuskista.

Ensiksin täytteeksi pilkoin parsakaalinnuppuja, paprikaa pieniksi kuutioiksi, valkosipulia ja mausteeksi timjamia, savupaprikajauhetta, suolaa ja pippuria. Keittovaiheessa sen sijaan, että nyytit olisivat painineet pohjaan, ne päättivätkin kellahtaa alapää ylös. No, länttäsin kannen kattilan päälle ja jätin mokomat kapinalliset höyrystymään. Kymmenen minuutin kypsennyksen jälkeen totesin iloiseksi yllätyksekseni, että parsakaalit ja paprikat olivat ihan täydellisiä kypsyysasteeltaan kuten oli myös nyytti taikina. Jotta voi niitä tehdä noinkin.

Täydensin epäortodoksisen ruokalajin tarjoamalla sen lapsille ihan perinteisen suomalaisen jauhelihamurukastikkeen seurana. Itselleni paistoin munakoisokuutioita ja maustoin ne pääasiassa mintulla ja lurautin vielä nyyteille pikkuisen soijakastiketta. Hyvin toimi sekin. Olen jo vuosia ihaillut dumblingsien kuvia keittokirjoissa, mutta ajatellut, että niiden tekeminen on jotenkin liian monimutkaista tai hankalaa. No, eipä ollut kumpaakaan. Seuraavaksi taidan tehdä itse pastaa, sen tekeminen on sou far kaatunut tuohon samaan epäilykseen (ja pastakoneen puuttumiseen). Ihan mukava välillä kaadella itse itselleen pystyttämiään aitoja.