lauantai 23. helmikuuta 2013
Tiedättekös...
Ihan pakko leuhkia, mutta minulla on kyllä onni omistaa ihan mahdottoman kivoja ja rakkaita sukulaisia ja sukuun liittyneitä. Määrä ei ole ihan valtaisa, mutta laatu on sitäkin huipumpaa. Kahtena perättäisenä viikonloppuna on tullut aika erilaisissa juhlissa treffattua ensin äidin puolen lähisuku ja tänään isän puolen läheiset ja molempien näkeminen on ollut ihan huippua. Tosin äidin puolen suvun tapaamisen olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin huippuhauskat, mutta jotain hyvääkin suuresta surusta voi kaivamalla löytää. Mutta pakko sanoa, että olen melkoinen onnentyttö, kun olen saanut näidn ihmisten parissa kasvaa ja joihinkin tutustua vähän myöhemmin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa nassutusten. Vaikkei usein nähdä, on tunnelma aina kotoisa. :O)
VastaaPoistaVoi, minustakin olis kiva "löytää" ne sukulaiseni, mutta aloitteen tekeminen jotenkin työlästä.Varmaan joidenkin kanssa vois löytyä se joku "yhteys"...pitänee varmaan aktivoitua,tuli melkein nimittäin kade sun nätistä kirjoituksesta♥
VastaaPoistaIhan turhan harvoin tuota sukua laajempana kokonaisuutena tulee tavattua, muta aina on yhtä ihana huomata, miten se sama aaltopituus vain on olemassa. :) Jotta yhteyttä ottamaan vain rohkeasti. ;)
PoistaHarmittaa kyllä vietävästi ettei tullut lähdettyä sedän synttäreille. Joskus vaan on liian monta asiaa yhtäaikaa ja jostakin on pakko luopua. Pitänee järjestää kesäjuhlat joihin saa tulla kaikki sukupuuhun katsomatta.Mutta sukua mielellään kuitenkin tai liitoskohta sukuun. :) Pidetään hei kesäjuhlat!
VastaaPoistaKyllä sua hiukan siellä kaipailtiin...
Poista