Kirahville kaulahuivi

Meillä menivät hiihtoloman aloituksen suunnitelmat hiukan uusiksi, mutta ainahan noita suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Ja muutetaan.Vietimme pari päivää mieheni kanssa kahden. Parisuhteen varsinaiseksi hoidoksi Ikea-visiittiä ja sitä seurannutta kirjahyllyn raivaamista ja laajentamista tuskin kukaan kutsuu, mutta ihan kiva on päästä yhdessä tekemään. Mummu otti lapset ja hyvä niin, etenkin tänään. En osaa edes kuvitella millaisen kaaoksen Silakka olisi saanut aikaiseksi, jos olisi ollut mukana avustamassa. Ovet ovat vielä odottamassa asentamistaan, mutta ehtiihän nuo. Valmiista kokonaisuudesta lisää joskus myöhemmin.

Onnistuin hämmästyttämään itseäni ja löysin hyllystä kasan kirjoja, jotka saavat lähteä muiden luettaviksi. Ja nyt en puhu niistä miljoonista puhelinluetteloista, joita hyllyssä lymysi. ;) En ole yhtään varma, onko niiden säästämiseen joku valtavan hyvä syy vai ovatko vain unohtuneet hyllyä täyttämään.

Tänään hyllyä tyhjennellessä oli  oli aikaa ajatella ja taivastella. Mm. ihmisiä. Seuraamassani blogissa kirjoittaja suri sitä, miten saa jatkuvasti ilkeitä kommentteja epäaitoudesta ja siitä, että blogissa näytetään elämästä vain kulissit. Tuota noin... Kenelläkään ei mitään velvollisuutta kertoa elämästään ventovieraille yhtään enempää kuin itse tahtoo. Olin aivan pöyristynyt. Välillä mietityttää, että mikä ihmisissä on vikana. Ensin pitää kyylätä ilkeämielisesti ja sitten vielä inistä siitä, että kyylättävä ei kerro kyylille kaikkea elämästään. O tempores o mores. Välillä tulee sellainen olo, että internetti vie jo lähtökohtaisesti ilkeiltä ihmisiltä lopunkin järjen.