Tänään iltalenkillä hangella näkyi merkkejä siitä, miten moni pikkujyrsijä oli saanut päivällä siivet. Muutenkin kinokset olivat yhtäkkiä täynnä merkkejä kohtaamisista, ei aina järin rauhanomaisista sellaisista. Ihan selvästi metsän pienimmätkin ovat alkaneet liikkua eri tavalla kuin talvella.
Sisällä hiljaiselo jatkui. Tai no, Silakasta ei kovin hiljaista saa millään, mutta isosisko viihtyi vielä yläkerrassa television ja padin seurassa ja sanoi, että jalat ovat ihan velliä kunnes yhtäkkiä illasta ne vellijalat alkoivatkin kantaa ja hymykin löytyi parin päivän tauon jälkeen. Jotenkin surkeinta on, kun ei pysty auttamaan lasta rajaansa enempää eikä ajamaan pahaa oloa pois vaikka miten tahtoisi. Toisaalta helpotus, kun elämä alkaa voittaa, on myös melkoisen onnellinen olotila.
Tänä talvena on ollut täällä päinkin neljä vatsatautiepidemiaa- tulis kesä ja tappais pöpöt!
VastaaPoistaOnneksi neidin jalat kantaa taas♥
No kyllä, kevät ja kesä voisivat tulla jo...
Poista