Kaikenmoista... Migreeni oli keskimääräistä sitkeämpää lajia, mutta oletettavasti poistui toistaiseksi taloudesta. Väsymys ei ihan vielä ole hävinnyt, mutta eiköhän sekin vähitellen. Eilen kävimme tytön lääkärikäynnin yhteydessä leipomossa kahvilla. Neiti pollea sai pullarahaa ja piffasi myös äidille. Oli mukavaa.
Tänään onkin sitten Jakkara tullut tutuksi. Ostin joskus sen Kodin Ykkösen poistonurkasta ja ajattelin, että kyllä se ainakin kukkapöytänä toimii. Oli se siinäkin roolissa aikansa, nykyisin se toimii emännänjatkeena ja lapsen rauhoittumispaikkana. On paikkansa ansainnut. Alkuaan ajattelin maalata sen, koska en ollut järin ihastunut väriin enkä koristemaalauksiin. Nyt en edes muista, miksi jakkara olisi pitänyt maalata. Ihan sievähän se on. Mutta olisi mukava, jos se saisi tänään jo loppupäivän ajan kököttää ihan ilman seuraa nurkassaan. Toivottavasti päiväunet tehoavat nelivuotiaan elämäntuskaan. Pakko tunnustaa, että välillä joutuu säntäämään nurkan taakse nauramaan, kun neiti sanoittaa jakkaralla mietiskellessään nelivuotiaan elämän kamaluudesta kertovaa laulua uudelleen ja uudelleen. Äiti on kamala, isä ihan hirveä, ruoka on pahaa, aina joutuu siivoamaan, helpompaa olisi, jos muuttaisi kokonaan kotoa muualle. Ja ihan varmasti saan kohta yskän... Ohhoijakkaa.
Ihana erityisesti tuo ensimmäinen kuva! Toivottavasti migreeni pysyy poissa.
VastaaPoistaKiitos. Mä tykkään itse kannuista noista ihan älyttömästi. :) Ja muustakin rekvisiitasta kyllä... Ja eiköhän se ilkeä m nyt taas hetken pysy muualla.
VastaaPoistaTaas ihanuuksia esineistössä :)
VastaaPoistaOn kyllä pokassa pitämistä meilläkin, vois sanoa että lapsen koko hereilläoloajan saa tyrskiä hihaansa ja yrittää pitää vakavaa naamaa, usein epäonnistunkin surkeasti!
Kiva idea laittaa puikot kuppiin.
VastaaPoistaMeillä paras rauhoittumispaikka on eteisen rappuset. Kesällä kun ovea pidetään auki, on paikka vaihdettava. Nelivuotiaan tuska on silloin jo puoli vuotta edennyt. Josko vaikka loppusuoralla. Tai sitten jo uusi alkanut.
Heissan!
VastaaPoistaLöysinpä tieni tänne.. :) Neitokaiselle isot terkut täältä Porista Cialta! Aivan ihana blogi sinulla! Täytyisi oikein lähteä ajelemaan ja katsastamaan teidän uusi, ihana koti.
Aurinkoiset terveiset!
- Saija
Erika: Juu, äitinä saa ainakin nauraa. :)
VastaaPoistaMinna: Meidän neidin on oltava arestissa näkösällä, muuten se keksii kyllä itselleen siellä liikaa ohjelmaa. Täällä olisi kyllä hyvät rappuset... ;)
Saija: Kiva kun löysit. :) Ja ilman muuta saa tulla kylään, jos osuu sopiva hetki tyhjää. S lähettää Cialle terkkuja takaisin. :)