Minä en ole oikeastaan ikinä ollut erityisen harmaaseen mieltynyt ihminen. Viime syksystä lähtien harmaa on kuitenkin alkanut tuntua hyvältä. Turvalliselta ja pehmoiselta. Rauhoittavalta. Sitä on hiipinyt sisustukseen ja vaatteisiin. Enää en osaisi kuvitella itseäni runsaskätisesti punaisella sisustettuun huoneeseen, jollaisessa asuin, kun ensimmäisen kerran muutin pois vanhempieni luota. Punainen on kaunis väri, mutta todella isoina määrinä ja kirkkaana sävynä aivan liikaa. Kutsutaanko tätä muuten seestymiseksi?
En minä kyllä väreistä luopumassa ole, siis niistä vahvoistakaan väreistä. Pöllötapetti on edelleen listalla, punaiset kengät ovat parasta mitä maailmassa on ja sinistä saroyania on ihana kutoa ihan väriterapiana, vaikka tuo väri ei taida ihan minua varten ollakaan...
Teillä on ihan samanväriset harmaat portaat kuin meillä (vielä hetken). Ihana väri, mut nyt menee vähän paletti uusiksi täällä päässä.
VastaaPoistaTota ihanaa harmaata mä haluaisin keittiöön...
Toi taitaa olla melko lailla alkuperäinen sävy. Niinkuin on tainnut olla teilläkin. Mulla on myös suunnitelmissa maalata noi raput (ja eteinen) ensi kesänä tai sitä seuraavan, mut mä veikkaan, että pysyvät harmaina. :)
VastaaPoista