Heti aamusta kävimme röntgenissä. Minulla on ihan valtavan reipas tyttö. Kuvat saatiin ensimmäisellä yrityksellä ja neiti otti ohjeet vastaan totisena, mutta ilmeisen tehokkaasti. Minä istuin hiljaa pukuhuoneessa ja odotin, että ruljanssi tulisi hoidettua. Taas huomasin, miten nopeasti lapset kasvavat eikä äiti ole enää kaikessa niin välttämätön. Pieniä luopumisia päivittäin. Viimeksi röntgenkuvia otettiinkin paljon kurjemmissa merkeissä. Sairaalassa, ihan vastasyntyneenä. Onneksi mitään pahaa vikaa ei lopulta ollut, silti tämäkin kuvausreissu toi mieleen paljon surullisemman ajan.
Alkukesän ihanuus alkaa olla parhaimmillaan. Kukkiva kirsikkapuu on suunnilleen kauneinta maailmassa. Jostain syystä vain toinen puu kukkii, toista ei huvita tänäkään vuonna. Samoin luumupuista kukkii eniten se kaikkein surkeimman ja kurjimman näköinen versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti