Vappuaaton värikylpy

Harrastin shoppailuterapiaa peinesti vapunaattona. Kävin Tampereella. Kulkiessani Hämeenkadulla muistin taas, miksi olen välttänyt keskustan ympäristöä juuri tuona päivänä. Liikaa ihmisiä, liikaa meteliä, liikaa kaikea. Ahdisti. Selvisin kuitenkin Indiskaan asti. Löytyi tyyny ja lintuja sekä meille vanhemmille, että tytölle. Kaupasta poistuminen ankeaan mekkalaan oli taas ikävämpää, onneksi poispäin Hämeenpuistoon päin kävellessä oli jo suorastaan hiljaista.

Tästä voinemme päätellä, että minusta on tullut virallisesti maalainen. Inhoan väkijoukkoja, tungosta, mekkalaa.... Linnunlaulua minulle kiitos. No, todenpuhuen, kyllähän kaupungissa on kiva käydä, maalla kun on elokuvatarjonta yms. aika paljon surkeammissa kantimissa.  Ja kyllähän minä asuin jokusen vuoden Tampereella ja ihan oikeasti viihdyin siellä. Tosin Pispala ja Kissanmaa ovat jo melkein maalla... Varsinkin Pispala. Silti minä en vaihtaisi tälläkin hetkellä silmieni eteen levittäytyvää jokimaisemaa ihan helposti yhtään mihinkään maailmassa. Niin kaunista ja niin rauhallista. Ohimenevien junienkin kolinaan tottuu hyvin pian ja tehtaallekin kulkee liikennettä nykyisin aika harvakseen. Suhteellista tämä hiljaisuuskin siis. ;)

Jk. Oikeasti minun kai piti pohtia tässä, mistä keksisin tuohon sängyn viereen lintujen oikealle puolelle sopivan julisteen. Seinä ei ole erityisen viehättävän sävyinen.. Mutta ehkä pohdin joskus toiste. Ideoitakin saa toki heitellä.