Vihdoinkin... Siis sain kudottua loppuun tuon frilla-kaulahuivin. Juhlallisesti vakuutan, että se saa kyllä luvan olla viimeinen tuota lajia ever. Ihan heti en keksi inhottavampaa tehtävää... Tänään tyttö ilmoitti, että olisi jo vähitellen aika huivin valmistua ja tikuttelin sen sitten tunnissa valmiiksi, että neiti sai kaverin synttäreille uuden huivinsa kaulaan.
Joulukuusen mattokin on vihdoin edistynyt oikeasti. Aika monta kertaa olen purkanut sen ja aloittanut uudellen alusta, mutta ehkä tuo jo vähitellen menee seulastani lävitse. Reunaverkkoa pitää vielä tehdä muutaman kerroksen verran ja keksiä, miten teen itse reunan, mutta sitten se on siinä. Oletan, että lankaa jää vielä ylitse ja saan virkattua siitä vielä pannunalusen tai pari joulupöytään, ehkä jotain joululahjaksikin. Päivin kudepuodista tilaamani villamattolanka on mukavaa ainetta. Pyöreää, tiivistä ja paksua.
Meidän ukkoset ja sateet ja myrskyt on tulleet vain öisin.
VastaaPoistaKAuheeta pauketta ja valoshowta.
Pikku viiriäinen...suloisesti sanottu.
Täällä on eletty aika vähillä ukkosilla, mutta vettä, sitä on riittänyt.. Ja tuo vain on ihan viiriäinen, sellainen pikkuinen, pehmoinen ja aina viipottamassa johonkin suuntaan. <3
VastaaPoista