Kirahville kaulahuivi

Isompi lapsi lähti tänään koulun jälkeen isänsä kanssa käymään lääkärissä ja kun pienempi kiskoi iltapäiväuniaan, minä harrastin ahkeraa raivaamista. Ts. pääasiassa ulkoistin taloudesta kasakaupalla erinäistä sälää ja roipetta, joka sälän ja roippeen tuottajan mukaan on Erittäin Tärkeää Askarteluun Varattua Tarpeistoa, mutta joka vähemmän perehtyneen silmään saattaa vaikuttaa vain valtavalta kasalta paperisilppua. No, joka tapauksessa tuo silppu on ainesta, jota yleensä ei kaivata, jos se poistetaan tuottajan ollessa poissa näköetäisyydeltä... Samalla siirsin askartelutarvelipaston toiselle seinälle ja sain tilaa Silakan vaatteille oven viereen. Säilytysratkaisuon edelleen keksimistä vaille kasassa, mutta hiljalleen, hiljalleen...

Illalla poimin karviaisia ja on kyllä pakko tunnustaa, että takaraivossa alkoi kyteä ajatus puskan poistamisesta pihaltamme. Karviaiset eivät ilmiselvästi halunneet tulla poimituiksi. Peukalossani oli jatkuvasti pystyssä erinomaisen teräviä piikkejä, pistiäisen toukat yrittivät käydä kimppuuni ja hämähäkitkin olivat tehneet parhaansa marjojen suojaamiseksi. Ne pistiäisen toukat olivat ehkä ällöintä mitä tiedän... Noin yleensä tarkkailen ötököitä mielelläni, mutta tästä löytyy minun rajani. Ne vain ovat ä l l ö t t ä v i ä ja kaiken lisäksi mussuttavat lehdet pensaista. Ensi keväänä pitää olla valppaana mäntysuopaliuoksella täytetty sumutinpullo tanassa heti keväällä.

P.S: Tiedättekö mikä on laiskuuden huippu? No se on sellainen, joka ei viitsi tyhjentää kameran muistikorttia vaan ottaa kuvat mieluummin kännykän kameralla...