Eilen oli jotain ihan asiaakin, mutta Sonera päätti sensuroida ajatusteni Tonavaa ja yön aikana ajatus pääosin unohtuikin. Jotenkin se liittyi dokumenttiin Aamu Songista. Se oli muuten mukava dokumentti, virkkasin mattoa (joka jäi kesällä hiukan telakalle) ja katsoin rauhassa sillä aikaa, kun mies iltapesutti ja -sadutti tytöt. Jotenkin noita omia hetkiä, pieniäkin, on kiva viettää välillä Mutta välillä niistä tulee tarpeita. Se huppureppu ois ihan huippuhieno...
Alimmasta kuvasta ei tullut ollenkaan sellainen kuin toivoin, julkaisinpa kuitenkin. Nuo keltaiset housut herättävät ihan valtavaa mielihyvää ja harmaa tunika myös. Jostain syystä minusta kaivautuu melkein joka syksy sinapinkeltaista rakastava yksilö esiin.
Mutta jospa nousisin sängystä ja siirtyisin lauantaita viettämään.
Hihityttää tuo keltaisuusjuttu. MinähÄn en siis siedä keltaista, noin "virallaisesti"..;ja sitten tulee syksy ja se alkaa innostaa, tai oikeastaan se on kai enemmän tumma lime...tai juuri semmoinen likainen keltainen. Muualla ok mutta minun naamaani vasten ei kyllä passaa. Olen kuin pullataikinaa sen värin vieressä!
VastaaPoistaSama vika. Ei tuollainen sinapinsävy niin kamalasti muuten viehätä, mutta autas kun tulee syksy. Ja juuei, ei munkaan naamani lähistölle, housuissa passaa. ;)
VastaaPoista