Kukkamaasta löytyi niin upea, intohimon punainen pikku-unikko, että se oli pakko kuvata ja esitellä täälläkin. Aina välillä kasvit jaksavat hämmästyttää väreillään ja ulkoasullaan. Tuollakin terälehdet ovat kuin äärimmäisen ohutta, aavistuksen verran rypistynyttä silkkipaperia ja hehkuvat kuitenkin väriä enemmän kuin mikään. Nuo heteet olivat puolestaan syvän ultramariinin siniset. Kaunista.
Tajusin juuri, että voin joku päivä harrastaa ruokarötväilyä ja sukeltaa Hesburgerin falafel-hampurilaiseen sydämeni kyllyydestä. Olen ollut hyvin vähillä palkokasveilla yli puolitoista vuotta ja nyt kun olen voinut syödä moisia taas, olen kieltämättä ollut onneni kukkuloilla. Ekoloon lähti isohko tilaus kaikenmoisista palkokasvinautinnoista. Tuosta pikaruokapuolen rajoitteisuudesta en muuten ole kärsinyt ihan mahdottomasti, mutta silloin tällöin syötynä Hesen falafel-pulla on ihan hyvää. Puolitoista vuotta on kuitenkin hiukan enemmän kuin ihan vain silloin tällöin. Normaalisti tyydytän pikaruoan himoni paikallisen torigrillin rasvassa uivilla ranskalaisilla ja paistetulla kananmunalla... Uskon ruoassakin siihen, että kokonaiskuva ratkaisee. Oikeasti syön varsin terveellisesti 95 % ajasta ja teen ruoat pääosin itse. Satunnaisesti sitten kieriskelen synnissä ja nautin ihan kohtuuhyvällä omallatunnolla noita huonohillari-rasva-suolapommeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti