Aamulla sängyn vierestä löytyi yllätys. Pikkusisko ilahtui kovasti. Minä säikähdin, koska melkein hypähdin ketteränä sängystä neidin päälle. Onneksi joku vaisto kehotti jarruttamaan vauhtia.
Päivällä aloittelimme talon ympärystän siistimistä. Sade malttoi odottaa siihen, että saimme yhden sivun tehtyä. Kyllä tuo piha vähitellen siistiytyy. Pitäisi keksiä vielä, millä reunustaa kiveykset siisteiksi. Jotenkin haluaisin jotain vähän rustiikkia, en mitään modernia ja siistiä.
Pioni aloitteee kukintaansa. Kukat näyttävät hattarapalloilta vihreän keskellä. Sormustinkukkakin on avannut vihdoin kellonsa. Joku päivä on vain karaistava mielensä ja nostettava se talikolla pois.
Iltapalaksi tein pannukakkua. Silakka tuntui tykkäävän kovasti. Isosisko taas ihastui päivällisen kalkkunakastikkeeseen. Pitäisi varmaan kirjata sen resepti talteen. Miehenkin mukaan kastike oli herkullista.
Voi ihania sirpukkatyttöjä ja kadehdittava talonympärysprojekti ja kukat. Tosin mulla ei varmaan riittäis rahkeet noihin talojuttuihin saati kukkasiin (saati miehelläkään haha).
VastaaPoistaKyl ne riittää, kun vain tarpeeksi rakas mökki löytyy. ;) Sitä jaksaa äheltää kummasti. No ei vaan, oikeasti mä olen mennyt naimisiin jonkinmoisen duracell-pupun kanssa, jonka käsitys kammottavasti viikonlopusta on viikonloppu, joka vietetään lepäämällä jossain. ;) Tekemistä pitää olla, mieluummin koko ajan. Mut kukkasten hoito on kivaa ja rentouttavaa, oikeasti. :)
VastaaPoistaNäyttää tuo nuorimpaisenne kovasti 3-vuotiaalta serkkutytöltänsä pienempänä! (En nyt viitsi nimeä mainita, mutta tiedätpäs varmaan ketä meinaan)
VastaaPoistaJuu, kyllähän noi on aika samannäköiset välillä. :)
VastaaPoista