sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Valoa kohti

Yöperhonen lennähti eteisen kattoon. Jos saan esittää kritiikkiä muotoilua kohtaan.: Oli kuulemma oikeasti hankala saada tuo perhososa paikoilleen (yksi kiinnitysnuppi katkesi jo). Mutta kieltämättä on paljon sievempi kuin aiempi suunnattoman ruma perushäläri. Silti käytettävys olisi myös aika tärkeä arvo, pelkkä soma ulkomuoto ei kovin pitkälle riitä. Seuraavaksi taidan testata Jalon simppelimpää mallia edustavaa palohälytintä vanhempien rumistusten tilalle.

4 kommenttia:

  1. Hih sellainen vaaleanpunainen simppeli jalo olis kieltämättä vähän yyber-ylisöpö. :)

    VastaaPoista
  2. Kivan näköinen on, varsinkin kun "lentosuunta" on lamppua kohti.

    Onpa tylsää, että käytettävyys (eli asennus) on tuollaisessa esineessä huonosti suunniteltu, luulisi olevan aivan toisin.

    Jaloa olen itsekin katsellut sillä silmällä, niin kuin niin kovin monta muutakin asiaa - huoh... :)

    Tuosssa vähän alempana mainitsit innostuksesi Grand Design ohjelman johdosta, se on välillä TOSI huippu ohjelma. En käsitä, miten ihmiset tekevät ties mistä rötisköistä aivan upeita koteja! Näin kertomastasi jaksosta lopun ja upeasti oli käytetty vanhaa, kärsivällisyyttä - ja taitoa - vaatinee paljon. Keittiö oli aivan mahtava, melkein hihkuin innosta, se vaan kolahti niin. :)

    VastaaPoista
  3. Onneksi tuota yökköstä ei pitäisi joutua ihan heti irroittamaan asemapaikaltaan. ;)

    Mä tosiaan myös melkein pompin sohvalla tuota viime jaksoa katsellessani. Siinä oli niin paljon ihania juttuja, että olin lähteä nahoistani. :D Esim just se keittiö ja se, miten se tehtiin.

    VastaaPoista