Aina välillä menee ihan sanattomaksi maailman ihmeellisyyden ja kauneuden edessä. Tuo koppakuoriainen sai tänään konttaamaan portaissa ja hiljentymään ja ihailemaan kuoren helmiäisenhohtoa pitkäksi aikaa.
Tänään kaivoin perunamaan paikkaa (kellarinrapusta löytyi itäneitä perunoita ja pitihän ne maahan saada), kun päässä alkoi soida Juicen Myrkytyksen oireet. En minä Juicesta niin muuten, mutta tuossa biisissä on hienot sanot. Ei pidä antaa periksi, vaikka ympäristön tila näyttääkin välillä ihan toivottomalta. Jokainen maasta nouseva sirkkalehtipari viestii ainakin minulle, että toivoa on olemassa, kun vain jaksan tehdä niitä pieniä tekoja ymäpäristön hyväksi. En minä yksinäni maailmaa pysty pelastamaan, mutta uskon, että ei se, että yhä useampi ajattelee asiaa ja miettii tekojensa seurauksia, ei ainakaan huonompaa suuntaan asioita vie.
"Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee.
vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee.
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa."
hieno toi kuoriainen! En ole kai koskaan nähnyt yhtä upean väristä.
VastaaPoistaAika harvoin näkee noin komeita. Tällä kertaosui onni kohdalle. :)
VastaaPoistaÖtökät on mulle vähän (=paljon) yök-puistatus, olen kai niin urbanisoitunut, kuten yksi ystäväni minua kommentoi, totta se liekin osaltaan ainakin.
VastaaPoistaIhana tuo siltakuva! Siinä on semmoinen kesäisen viileänraikas tunnelma, että voisi hiljaksiin kävellä siltaa pitkin ja kuunnella ja katsella vaan.
Teko kerrallaan maailma pelastuu, tai saa ainakin lisaikaa, siihen minä uskon, pienien tekojen ja valintojen voimaan. :)
Minä tykkään ötököistä. Sopivan välimatkan päästä ja etenkin kameran linssin läpi katsottuina. ;)
VastaaPoistaTuolla koskella on juuri sellainen mukavan raikas tunnelma ja ilmasto ja runsaasti lintujen laulua viihdykkeeksi.