perjantai 15. kesäkuuta 2012

Pienistä jutuista...


Tänä aamuna tämä näky ilahdutti ihan mahdottoman paljon. Hymyilyn määrää pelkistetyn, savelle jätetyn man kohdalla selittänee se, että aiemmin tuossa oli ihan mahdoton pusikko nokkosia, ukonkelloa, jättipalsamia, koiranputkea ym. rikkakasviksi luokiteltavaa vanhalla tunkiokummulla. Nyt siinä on tasaista savea, ja pääsy raparperipenkille. Tuon pystyy pitämään ruohonleikkurilla aisoissa ja pihaankin tuli monta neliötä lisää avaruutta. Samalla mies alkoi kaivaa tonttia kiertävää ojaa siivompaan malliin. Uskomattoman paljon pienet jutut tekevät pihan ulkonäölle, skarpisti kaivettu oja on ihan eri näköinen kuin se epämääräinen rytöläjä. On minulla reipas mies.


Iltapäivällä reipas mieheni tyhjensä kompostia. Oli pakko laittaa nuo kaunit ja raikkaat kukkakuvat, että saisin sen hajun vaihteeksi mielestäni. :D Mutta taas mahtuu ruoanjätettä Biolaniin ja eipä se kypsä komposti pahaa maalle tee. Ainoa juttu on tuo tyhjentäminen, talvisin se vielä menee, mutta kesäpäivinä ei oikein kestäisi... No, minun osuuteni puutarhatöistä rajoittui herukkapensaiden kylvettämiseen mäntysuopavedellä. Jotkut vietävän kirvat olivat löytäneet tiensä pensaisiini ja olleet melkoisen nopeita ja tehokkaita tuhoja tehdessään. Toivottavasti mäntysyopakylpy muutamaan kertaan toistettuna on rittävän tuju keino. Ei noita mehumarjoja kamalasti vitsisi kovemmilla myrkyillä kuitenkaan suihkutella.

Tekisi mieli kirjoittaa kauniisti satakielten laulusta, mutta tänä iltana lähinnä tekisi mieli ottaa kourallinen kiviä ja mennä heittelemään niillä ihan toisenlaisia pärisijöitä. Minä en ihan oikeasti kykene ymmärtämään tuota mopokulttuuria. Että kullanmurujen sallitaan ajella isoina laumoina häiritsemässä ihmisten nurkissa. Ymmärrän, että mopo on näppärä väline siirtymiseen paikasta a paikaan b vaan kun täällä meillä ei todellakaan ole noille mitään perusteltua syytä ajaa katuamme edestakaisin. Tokihan tietenkin lapsukaisilla on hyvä olla huolella viritetty mopo, että pääsevät nopeammin poliisia karkuun pahanteosta yllätettyinä. Mur ja marmatimarmati.

2 kommenttia:

  1. Teidän pihalla on niin paljon kauniita kukkia, huokailen täällä kuvien äärellä, että voikunihana, voikunihana. :)

    Mopopoikia ymmärrän (luulen), mutta en kestä, yhtään, sitä mekkalaa. Onhan se nuorena toki hankalaa, kun on paljon sääntöjä ja semmosta, mut paree vaan opetella, ei aikuisena sen helpompaa ole. Ja kun niitä moporeittejä on yleensä useampiakin valita, että älä nyt kivitä, mutta heitä "vahingossa" vaikka kompostituotetta tielle päin, kun ajavat ohi. :D Apua, en kai nyt yllyttänyt rikokseen!

    VastaaPoista
  2. Meidän pihalla on kaikenmoisia kasvustoja pihan kokon nähden ällistyttäväsä määrin. ;) Eikä väheneminen taida olla ensimmäinen asia näköpiirissä... Mä rakastan kukkia.

    Kyllä minäkin jollain tasolla ymmärrän mopopoikia. Mutta en sitä, että ajellaan yöllä ympäri tuota naapurisaarta. Sillä toiminnalla kun ei häiritä pelkästään meidän eloamme vaan myös kaikkia niitä lintuja, jotka täällä lähiympäristössä pesivät. Ja siis tämä on ihan tunnettua lintualuetta... Ei kiva. Kourallinen puoliksi palanutta kompostia ois kyllä suht vaaraton, mutta varmaan riittävän pahanhajuinen ylläri niskassa. ;)

    VastaaPoista