Kevätjuhla

Ensimmäinen kevätjuhla tuli käytyä. Ihana linnanneito sai (suuren vikinän säestyksellä) kiharat ja oli kaunis kuin posliininukke. Esitykset olivat kerrassaan ihania taas kerran ja ensi vuonna tuo onkin sitten kevätjuhlassa jo koululainen. Hämmentävää.

Silakka jorasi koko shown ajan ihan villinä mummun sylissä. Onneksi on olemassa musikki. Tuo pienempi on nimitäin lajia, joka unohtaa pahimmankin kiukun heti, kun jostain kuuluu jotain musiikkiin verrattavaa. Lienee syytä ihan vakavissaan etsiä soitonopettaja ja soittimia lapsille, molemmille, mutta ilmeisesti erityisesti pienemmälle. Pitää tunnustaa, että olen ihan vakavissani miettinyt, että voisin lasten siivellä toteuttaa haaveeni jonkun soittimen ja sen soittotaidon hankkimisesta. Lapsena minulla ei ollut moiseen mahdollisuutta, nyt aikuisena voisi ehkä ollakin. Ainakin tahtoa olisi...

Noin muuten olen taas ihan täpinöissäni. Katselin Avalta Grand designia. Jotenkin se on melkein joka kerta ihan hirmuisen inspiroiva ohjelma. Tämän kertainen jakso sai minut sitten aivan ekstaasiin. Siinä pariskunta korjasi vanhaa Yrjojen aikaista kaupunkitaloa säilyttäen ja vanhaa kunnioittaen ja voi millä pieteetillä. Minä vain huokailin ruudun ääressä. Jotenkin aina ilahduttaa nähdä, miten joku antaa talon historialle enemmän arvoa kuin omalle näkemykselleen siitä, mikä on tyylikästä. Siis korjaa ihan oikeasti vanhan ehdoilla. Tuli hyvä mieli. Tuli hyvä mieli myös siitä, että ohjelmassa kerrottiin sekin, että säilyttävä korjaaminen ei välttämättä tarkoita kallista korjaamista. Toki kipsilevyillä saa nopeasti valmista, mutta jos haluaa vanhan talon ja vanhan tunnelma, onko se nopeasti valmiiksi saaminen ensiarvoisen tärkeä asia?

Muistinko mainita, että tykkään myös tuosta Grand designin juontajasta, Kevin Mc Cloudista ihan mahdottomasti. Ja tietenkin siitä, että ohjelmassa kuulee melkoisen kirjon Britannian murteita. Niitä on hauska kuunnella.