Oikeassaolemisen yksinäinen kirous

Hiukan on puusta pudonnut ja penkille pysähtynyt olo. Varmaan vähän niinkuin tuolla yllättäen hengiltä kellahtaneella leppiksellä.  Liikaa draamaa yhdelle päivälle. Toivottavasti huomenna on rauhallisempaa. Joskus olisi tietty helpompaa, kun vain olisi kiltti ja samaa mieltä, mutta aina se ei vain ole reilua. Ja sitten saa itse kärsiä nahoissaan häijyydestään. Mutta juu, kyllä tämä tästä, vähitellen. Ja uskon, että tällä kertaa rehellisyyteni ei ainakaan ole pahaksi, loppujen lopuksi.

Mutta siis juuri sopiva päivä vastata kysymyksin. Vanhan talon Tarja heitti minulle 11 kysymystä takaisin, joten vastaanpa niihin:


1. Puhuitko vai kävelitkö ensin?
Taisin puhua ensin. Olen 10-kuisena kävellyt ja puhunut kolmisanaisia lauseita... Pelottavaa. ;)

2. Missä vietit suurimman osan valveillaoloajastasi ennen kouluikää?
Kotona äidin kanssa

3. Oletko käynyt pikkukoulua vai isoa koulua?
Tähän oikea vastaus olisi varmaan keskikokoista. Mutta luokkakoot olivat silloinkin isoja, ala-asteella luokallani oli koko ajan keskimäärin 30 oppilasta.

4. Millä kuljit koulumatkat?
Kävellen tai polkupyörällä.

5. Oletko opiskellut pitkään?
Jaa-a... Olen kai. Jos ajattelee, että ensimmäisen kerran valmistuin ammattiin 24-vuotiaana, sen jälkeen kävin lyhyempiä koulutuksia ja vielä päälle yhden oppisopimuskoulutuksen.

6. Onko sinulla kummilapsia?
En kuulu kirkkoon, mutta olen yhden pojan ja yhden tytön häntäkummi ja siskonpojan ja pikkuveljeni muutenvainkummi (kumpaakaan ei ole kastettu)

7. Minkä aineen opettaja on jäänyt erityisesti mieleesi?
Lukion matematiikan opettajani Yrjo, äidinkielen opettajani Aino ja myöhemmin sitten suunnilleen jokainen Kultaseppäopiston opettaja, mutta erityisesti plastista sommittelua opettanut Mika. Nämä mainitsemani kolme opettajaa ovat kaikki olleet synnynnäisiä pedagogeja.

8. Haluaisitko opiskella vielä uuden ammatin?
Kyllä ja taitaa olla välttämätöntäkin, jos aion vielä töitä tehdä.

9. Mitä haluasit tehdä, jos mikään ei sitä rajoittaisi?
Taidekäsitöitä

10. Fillarilla vai kävellen?
Kävellen, käveleminen on mahdottoman terapeuttista hommaa.

11. Nyt vai huomenna?
Huomenna parempi, mutta nyt jos pitää saada aikaiseksi. ;)

Nyt en keksi uutta kysymyssarjaa. Yli-innokkaat vastaajat voivat käydä katsomassa kysymykseni aiemmassa postauksessani.

Mutta sitten sain taas parilta kanssabloggaajalta tunnustuksen. Juu, sain sen jo aiemmin, mutta yhtä hyvä mieli tuli tälläkin kertaa. :) Kiitos Ruttuja-blogin Paulalle ja Villakeräsen Minnalle. Joile molemmille kyllä haluan antaa tämän takaisin. Kolme muuta, jotka tällä kertaa pääsevät listoille ovat Kesän lapsi, Vanhassa talossa ja  Pesukarhun sielu. Olkaatten hyvät ja yhtä kivoja ja elähdyttäviä jatkossakin.

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Tunnustukseen kuuluu myös 1) kiittää antajaa ja linkittää bloggaaja, jonka antoi sen, 2) valita viisi suosikkiblogia ja kertoa se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa, 3) kopioida ja liittää palkinto omaan blogiin, ja 4) toivoa, että nämä bloggaajat antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Mutta nyt tää niistää nenänsä, painaa leuan rintaansa ja jatkaa kulkuaan kohti uusia vastoinkäymisiä. Jospa niitä ei niin kovasti taas olisikaan odottamassa...Tosin kurkussa karhentaa sen verran lupaavasti, että taidan olla itse saamassa neitokaisten taudin. Sepä tästä vielä puuttuikin.